Syyllinen vai syyntakeeton

Ymmärtääkö psykoosissa oleva ihminen tekojensa seurauksia? Oletko nähnyt tällaista henkilöä?

Otetaanpa esimerkiksi huumeiden takia psykoosiin joutunut. Hän luulee näkevänsä joka puolella poliiseja; pensaan takana, pihassa olevassa pakettiautossa jne. Lisäksi hän on vakuuttunut siitä, että hänen asuntoonsa on käyty asentamassa kuuntelulaitteet. Omaa vanhempaa hän ei välttämättä tunnista, vaan luulee tämän olevan vaikkapa velanperijä. Samaa hän voi kuvitella ulkona vastaan kävelevästä täysin vieraasta ihmisestä. Pelkotilat voivat olla kauheat, joka paikassa pitää olla kättä pidempää mukana. Voi olla pesäpallomailaa, puukkoa, etälamautinta, pyssyä…

Miten käy, kun tällainen ihminen tappaa vaikkapa täysin ventovieraan ihmisen? Jälkikäteen hänellä itsellään ei todennäköisesti ole mitään muistikuvia tapahtuneesta. Todellisuus iskee vasten kasvoja pidätyssellissä. Vanhemmat itkevät kotona tuskaansa. Pitkä tuomio odottaa, koska oikeusjärjestelmä on sitä mieltä, että kyseessä itse aiheutettu päihtymystila kyseessä. Missään ei huomioida, että tekijä oli psykoosissa. Missään ei huomioida sitä, että vanhemmat olivat kertoneet lääkärille tämän sekavuudesta ja yrittäneet saada lapselleen apua. Tätä ei suostuttu laittamaan pakkohoitoon, vaikka vanhemmat olivat vakuuttuneita siitä, että lapsi on täysin arvaamaton psykoosin takia.

Ja sitten toinen esimerkki. Mielenterveyspotilas, joka on avohoidossa. Hän saattaa jättää lääkkeet ottamatta. Entäpä kun tämä tappaa jonkun, miten käy? Hänet todetaan syyntakeettomaksi ja toimitetaan hoitoon.

Molempien teot olivat seurausta sairaudesta. Toisella mielenterveys on pettänyt, toisen päihdesairaus karannut käsistä. Eivätkö molemmat tarvitsisi hoitoa siksi aikaa, kunnes voidaan vakuuttua siitä, etteivät ole vaaraksi itselle tai muille?

Tietenkin toivon, ettei tällaista tapahtuisi jatkossa ja että molemmissa tapauksissa apu annettaisiin ajoissa.