Meren alla on puolustuspoliittista toimintaa, sukellusvene U-745 löytö itämerellä.

 

 

Wilhelm von Trotha.

Meren alla on puolustuspoliittista toimintaa, sukellusveneen U-745 löytö itämereltä.

Toisen maailman sodan aikana Saksalla oli mahtava sotateollisuus, ja innovaatioita, sekä mieletön halu kehittää sukellusveneitä ym sotakoneistoa. Kansalle saatiin työtä teollisuuden parissa, mutta hiljalleen jatkuva aseellinen varustautuminen merkitsi myös sitä, että aseet tehtiin käyttöön. Olen aikaisemmin paneutunut merenalaiseen elämään sukellusveneiden tiimoilta, koska rannikolla kasvaneena meri, ja sen käyttö sotilallisena areenana kiinnostaa kovasti.

Minulla on ahtaan paikan kammoa, joten itsestäni ei sukellusvenekadettia koskaan tulisi, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi kiinnostunut meripuolustuksesta, jonka roolin koen tulevaisuudessa olevan merkittävässä roolissa sekä itämerellä, että baltiassa.

Sukellusvene havannointi, ja tutkatoiminta Suomessa on sidottuna rauhansopimukseen toisen maailmansodan jälkeen. Mielestäni ne sopimukset ovat jo vanhentuneet, ja ajasta jäljessä siksi niitä kieltoja, sekä määräyksiä olisi syytä tarkistaa. Suomen pienet resurssit puoltavat ulkovaltojen mahdollisuuksia merenalaiseen ”laittomaan toimintaan” Suomen aluevesillä.  Rauhansopimusta, ja sen määräyksiä suunnitelleet suurvallat ikäänkuin ottivat itselleen merenalaista tilaa/ valtaa varmistamalla sen, että Suomella ei tulisi olemaan omia sukellusveneitä, eikä niin ikään Suomi pystyisi valvomaan veden alla tapahtuvia alueloukkauksia. Suomen oma tutka ym valvonta on minimaalista kyetäkseen havaita, ja tarkkailla sukellusveneiden toimintaa. Myös merenpäälliseen tutkavalvontaan on liian vähän kalustoa! 1960- luvulla Suomen merivoimien  merikadetin raportissa/tutkielmassa oli  todettu 80- sukellusvene havaintoa  1960-1969 välillä veden yläpuolella tapahtuvalla tutkavalvonnalla. Uskon nyt nykyaikana kyseessä olevan jopa useita satoja käyntejä, joista emme pysty tekemään havaintoja.

Suomella tulisi olla oikeus omiin sukellusveneisiin, ja  oman merenalaisen alueen puolustukseen, sekä myös alueella olevien vierasperäisten alusten luetteloimiseksi. Tärkeää on myös tietää keitä meidän merialueellamme vierailee. Uskon että, jos merenalaiseen valvontaan pystyisimme, olisivat sukellusveneiden kansallisuudet sekä kirjavia että yllättäviä. Suden kutsussa (elokuva ) mainittiin nepalilainen sukellusvene 🙂

Silmiini pisti kirjoitus itämerestä löytyneestä saksalaisesta sukellusveneestä U-745 sesta. Ilman helmikuussa 1945 Ahenamaan läheltä Föglötä löytynyttä saksalaisupseerin ruumista olisi jäänyt tietoon tulematta Suomen alueelle uponnut U-745.

Kapteeniluutnantti Wilhelm von Trotha oli kohdannut matkansa pään, mutta jostain syystä päässyt ulos aluksesta, ja ajautunut Föglön rannalle. Föglö on pieni saari lähellä ahvenanmaata. Helmikuussa 1945 läheltä ahvenanmaan Föglötä löytyi saksalaisupseerin jäinen ruumis. Kyseessä oli kapteeniluutnantti Wilhelm von Trotha, joka oli toiminut saksalaisen U-745-sukellusveneen päällikkönä. National Geographic on esittänyt kanavallaan  dokumentin nimellä ”Suomalaisukeltajat natsimysteerin jäljillä”, jossa veneestä kerrotaan.  Alus paikannettiin jo vuonna 2012. Sukelluksen aikana löytyi paikalta kaksi sukellusvenettä jotka olivat saksalaisia; U- 745 ja U-676. Alus  U-745 upposi 31.1.1945 Hangon eteläpuolella ilmeisesti ”Vantaa 3” miinakentässä, jonka Louhi ja Ruotsinsalmi olivat laskeneet 12.1.1945. Kaikki 47 miehistön jäsentä menehtyivät tuhossa. Vain Trothan ruumis kulkeutui kertomaan tarinan sukellusveneestä, ja sen kuolleista merisotamiehistä. Tragedia on syntynyt, josta tulee yksi erikoisia traagisia sotakertomuksia.

Sodan aikana kadonneisiin henkilöihin liittyy aina henkilökohtainen tragedia, mutta myös omaisia koskettava menetys, ja epätietoisuus mitä rakkaalle perheen jäsenelle oli tapahtunut. Samankaltaisia tilanteita on mereen syöksyneissä hävittäjissä ym taisteluissa, jossa sotilas katoaa. Kadonneet sotilaat ja heidän kohtalonsa aina puhuttaa. Von Trothan kohdalla hänen veljensä ei kerennyt saada tietoa veljensä Wilhelmin kohtalosta eikä haudasta, mutta tämän lapset saivat. He vierailivat Föglössä. Aikoinaan  Trothan velikin oli vieraillut saaressa purjehdusreissullaan tietämättä veljensä haudasta. Liekö vainaja kutsunut salaperäisellä tuonpuoleisella oudolla vetovoimallaan, ja veli olikin sitten mystisesti Föglöön saapunut. Mutta ei kuitenkaan saanut silloin tietää veljensä viimeistä leposijaa.

Sodan jälkimainingeissa 1945 Suomi oli vihollisuuksissa natsi Saksan kanssa, ja heitä ajattiin pois lapista ja mereltä. Vantaa kolmeksi nimetty alue Hangon puolella oli siis miinoitettu, ja tämän oletetaan koituineen Trothan kohtaloksi.
Trothan ruumis oli ajautunut pitkälle päällään pelastusliivit.Ilman viholliskuvaa voisi ajatella nuoren meriupseerin olleen elämänhaluinen, ja ajatelleen ettei halua kuolla vieraalla maalla, ja siksi sinnikkäästi pyrkinyt ulos räjähdyksen kokeneesta aluksesta. Toivoton taistelu hyisessä vedessä päätyi Saksalaisnuorukaisen tappioon. Meri on armoton.

Dokumentissa löydöstä ei käsitellä vain natsimysteeriä, vaan mikä merkittävintä,  jo aikasemmin kirjoittamieni meripuolustuksen merkityksestä Suomelle. Dokumentti avaa näkökulman myös koko Itämeren merkitykseen toisessa maailmansodassa. Esim meriyhteys Pohjois-Ruotsiin oli Saksalle elintärkeä, sillä sen kautta kulki huomattava osa natsien sotateollisuuden kaipaamasta rautamalmista.
Dokumentti raottaa kiinnostavasti saksalaisten sukellusveneiden roolia toisessa maailmansodassa.

Wilhelm von Trothan ruumis pestiin rannalla 10. helmikuuta 1945 Föglö / Älandin saarten eteläpuolella ja haudattiin Föglön hautausmaalle, hauta 8.

Sukellusvene elokuvien ystävänä totean erityisen urhoollisia sotilaita olevan sukellusveneiden miehistöjen. Kun vihollistilanne tulee, ja vene saa osuman- on vene kuolemanloukku, jossa sen koko merisotamies kaarti kokee yhteisen traagisen kohtalon sekunneissa tai tunneissa- siksi erityistä rohkeutta vaatii sodan aikana tähän aselajiin kuuluminen. Siksi elämäni suurimmat jännitykset olen kokenut sukellusvene elokuvien kohtauksissa, joissa kosketus viholliseen saadaan, ja torbedoja lasketaan, ja sitten odotellaan. Nämä kohtaukset saavat minutkin hikoamaan, ja jännittämään. Joten luojan kiitos en ole sukellusvenemiehistöä, ja sekin on etuni, että olen nainen. En kuitenkaan ole jättänyt käyttämättä tilasuutta kokea maanpuolustusta koulutuksen kautta, koska armeijaan en voinut mennä kahden pienen lapsen äitinä. Varuskunnassa asuimme tukikohtakomppaniaa vastapäätä, ja olisin voinut osua kivellä kasarmin ikkunaan asuntomme pihasta. Mieheni oli varusmieskouluttaja osan urastaan puolustusvoimissa. Itse kokeilin ilmavalvonnan peruskurssin, ja kouluttajakoulutuksen joka sekin on auttamattomasti jo vanhentunut koulutus.

Haluan ottaa kantaa vielä ohimennen meren aseman muuttuneen puolustuspoliittisesti Venäjän ”tuomion päivän” ohjusten siirryttyä asemiin kuolaan, ja niiden miehittämättömän torpedon ydinkärki on  mielettömät kaksi megatonnia. Meri on yksi suurin, ja merkittävin puolustustaistelu areena myös persianlahdella, jossa tilanteet ovat kärjistyneet.  Suomen tilanne on uudenlainen ”harmageddonien” maatessa hiljaa merenpohjalla valmiina tehtäviinsä, joista yksi on satamakaupunkien tuhoaminen mahdollisessa konfliktissä. Jännite meressä on lisääntynyt tuhatkertaisesti.

”Kaukana pauhaa meri, mahtava ja armoton- joka sen ihmisen otti, jonka oma se on ”- Runeberg.

He kaikki olivat sen  aikakauden,  maailmantilanteen, politiikan sekä kaaoksen uhreja. Patriootteja tavoitteena urheus- ja isänmaan palvelus. Uhrina oli  henki- kallisarvoisin ja ainutlaatuinen, yksi elämä.Levätkää rauhassa kaikki meren alla piilossa, ja sen kätköissä lepäävät uhrit. Tuhannet tarinat jäävät kuulematta. Minna Koskela

minskukoskela

Elämän mittaisella matkalla kanssa ihmisenä. Politiikka ja yhteiskunta ilmiöineen kiinnostaa. Pidän historiasta- ja olen tutkijaluonne. Entinen sotilaskotisisar, ja kapiaisen vaimo, Ilmask /kauhava jäi sydämeen. Sotahistoria kiinnostaa,aiheiden pohtiminen, jotka liittyvät myös maanpuolustukseen.Olen myös realistinen maailmaparantajatyyppi, rakastan luontoa ja eläimiä. Jonkinlaisia Äiti- theresa oireita koen ajoittain- nuorena enemmän, vanhemmiten realiteet ovat nousseet esteeksi. Olen lähihoitaja, sosiaali ja terveysalan ammattilainen; Kokemusta ihmiselämän kaikista puolista(tämän voit todeta blogi kirjoituksistani) Opiskelen yhteiskuntatiedettä,ja sosiaalialaa. Mikään inhimillinen ei ole vierasta. Ihmisarvo on jakamaton,ja ihmisen perusoikeudet on turvattava. Rakastan luontoa ja eläimiä.Olen sosiaalinen ja avoin. Pidän asioiden pohtimisesta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu