Miksi Helsinki ei saa menestyä? Vihreä siirtymä hiipii kulttuurialallekin

Olen huolissani Helsingistä.  Todella huolissani. Tämä kaupunki nimittäin on muuttumassa vilkkaasta ja elävästä shoppailijan kohteesta autioituneeksi nykytaidehelvetiksi. Aleksi on autioitumassa, syynä vaatekaupat, jotka nostavat kytkintä tuoton romahtamisen takia. Mikäli mankelin läpikäyneen maalatun sateenvarjon tuijottaminenkaan Kiasmassa ei innosta, ei turisti löydä Helsingin kulttuuritarjonnasta mitään syytä lähteä vierailemaan kaupungissamme.

Keskustan vetovoimaa on myös vähennetty ampumalla omaan jalkaan, nimittäin rakentamalla isoja ostoskeskuksia kaupungin sisääntuloväyliin (Redi ja Tripla). Kauempaa tulevien vierailijoiden ei tarvitse enää tehdä matkaa kaupunkimme sykkivään sydämeen hoitaakseen ostos- ja lounastoimintansa. Kivijalkaliikkeiden yrittäjiä ahdistavat monivuotiset vuokrasopimukset keskustassa, sillä ostajia tuotteille ei enää löydy samaan malliin. Kauppa ei välttämättä käy isoissakaan keskuksissa, sillä helsinkiläisten ostovoima hiipuu vuodesta toiseen kovan verotuksen sekä elämisen kalleuden takia.

Olisipa kaljaa (Senaatintorilla)

Viime kesänä Senaatintorin iso terassi toi tervetullutta säpinää sekä asiakkaita viettämään kesäiltaa keskustassa. Tänä vuonna terassi siirtyy huomattavasti pienemmälle, sekä syrjässä olevalle Kasarmitorille sillä Senaatintorille asennetaan kesäksi Janet Echelmanin ulkoilmataideteos Helsinki Biennaalin takia. Ohessa on kuvaus taideteoksesta joka tulee torille Helsingin historian suosituimman kesäterassin sijaan: Janet Echelmanin teos 1.78 kohoaa korkealle Senaatintorin ylle Helsingin keskustassa. Se on osa tieteelliseen tietoon perustuvaa Earthtime-sarjaa, jonka teokset muistuttavat meitä ihmisen monimutkaisesta yhteydestä ajan suuriin sykleihin ja fyysisen maailmamme järjestelmiin. Teoksen nimessä oleva luku viittaa mikrosekuntien määrään, jonka verran päivä maapallolla lyheni yhden yksittäisen geologisen tapahtuman seurauksena. (ham.fi).

En halua parjata nykytaidetta (liikaa) ja varmasti löytyy ihmisiä, keitä Biennaali innostaa, mutta tässä on täydellinen esimerkki siitä, miksi Helsinki on menettämässä vetovoimaansa ja kadunvarsiyritystoiminta kaupungissamme kuivuu kasaan. Tapahtumien tarjonta on liian yksipuoleista ja yrittäjille tuottoa tuovat, kaupallisesti vetovoimaiset tilaisuudet jäävät kulttuuriväen suosimien tapahtumien jalkoihin. STT teki kyselyn viime vuonna Senaatintorin terassin jälkeen ja moni ravintoloitsija on kertonut, että terassi pelasti heidän liiketoimintansa ja samalla se vilkastutti myös koko kaupunkikeskustan elämää. Silti, ei jatkoon koska nykytaide.

Kaupungin päättäjien sekä kulttuuritoimijoiden on myönnettävä itsellensä, että eliitin suosima nykytaide ja ns. korkeakulttuurin ripottelu tapahtumien kautta ei luo kaupunkiimme kaivattua vetovoimaa. Kun löydettiin toimiva konsepti, joka auttaa pien- ja keskisuuria ravintolayrittäjiä ja elvyttää samalla muita yrityksiä, minkä ihmeen takia tämä pitää rampauttaa sen verran, ettei seuraavana vuonna saada samoja hyötyjä hiipuvalle kaupunkialueelle?

Helsinki tarvitsee ison maailman ajattelua kulttuurissa, mutta vihreä siirtymä on hivuttautumassa tännekin

Itse haluaisin nähdä Helsingissä täysin uudenlaista kulttuuri- ja viihdetoimintaa, joka ei perustu pienen eliitin taidepreferensseihin, vaan sellaista, jossa kaupallinen menestys on isompi osa menestyskriteereitä. Helsingin kaupungin matkailun tiekartta vuosille 2017 – 2021 priorisoi Helsingin biennaalin, arkkitehtuuri- ja designmuseon, kansainväliset tapahtumat ja kongressit sekä teurastamon ja suvilahden alueen kehittämiset tapahtumille. Maailman toimivimman kaupungin tavoite on luonut Helsingille hyvän maineen turistien keskuudessa ja vuoden 2017 turistiliikenne olikin suurempaa kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna. Kuitenkin vuodesta 2018 eteenpäin kehitettiin uusi strategia, jolla tulevaisuuden turismista halutaan tehdä vihreän siirtymän tyyliin kestävämpää. Ei ole takuuta onko kestävällä turismilla myönteinen vaikutus kaupungin vetovoimaan, sillä kestävyystavoitteet vaativat matkustamisen vähentämistä. Tämä itsessään johtaa Helsingissä sellaiseen tilanteeseen, jossa isot, kaupallisesti menestyvät ja kansainvälistä huomiota runsaasti saavat tapahtumat eivät ole ideologisista syistä enää hyväksyttäviä. Kaupungin neljän vuoden kunniahimoton kulttuurisuunnitelma kertoo tästä myös.

Minkälaisia kulttuuritapahtumia tulisi Helsingin järjestää palauttaakseen kaupungin elinvoimaa sekä maksimoidakseen taloudellista hyötyä tapahtumista? Esimerkkinä esittelen upean Sydneyn VIVID-festivaalin, joka on 4 viikkoa kestävä valo- musiikki ja tilataideteosfestivaali, jota vietetään joka vuosi elokuussa. Tapahtuma toteutetaan yrityssponsorien avustuksella, joka pitää kaupungin kustannukset järjestelyjen suhteen minimaalisena. Festivaalin aikana koko kaupunki muuttuu audiovisuaaliseksi kokemukseksi. Valotaideteokset ovat niin massiivisia, että niiden suunnittelemiseen, pystyttämiseen ja pyörittämiseen kuukauden aikana tarvitaan iso määrä audiovisuaalisia osaajia, luoden työllisyyttä tälle hyvin usein freelancer pohjalla pyörivälle alalle. Vivid festivaali ei halua olla korkeakulttuuria. Kaupunki järjestää huolellista markkinointitoimintaa, jolla houkutellaan kaikenlaisia vierailijoita kaupunkiin tapahtuman aikana, lapsiperheistä vanhuksiin. Vuonna 2016 Sydney arvioi kokonaistuoton festivaalista olevan yhteensä €69,8 miljoonaa ja kuukauden aikana tapahtumassa oli noin 2.31 miljoonaa kävijää. Sydneyssä tehdään yhdellä festivaalilla niin paljon tuottoa, että sillä katettaisiin koko Raide-Jokerin raitiovaunujen hankkimisesta tulevat kulut. Tietenkin Sydney on huomattavasti isompi kaupunki kuin Helsinki, mutta se mikä tässä on tärkeää on että vuonna 2013 kun kaupunki järjesti Vivid tapahtuman ensimmäistä kertaa, kaupungin tuotto tapahtumasta oli €6.3 miljoonaa. Kolmessa vuodessa onnistuneesta konseptista oltiin tehty yksi osavaltion isoimmista kulttuurialan kultamunista. Helsingin tulee oppia tästä jotain.

Helsinki siis tarvitsee nyt mojovan piristysruiskeen sekä rutkasti elinvoimaa, jotta taloudellinen hyvinvointi kaupungissamme ei kärsi enempää. Tarvitsemme 2022 eteenpäin päätöksiä, jossa Helsingissä kaavoitetaan enemmän alueita turismille, ravintolatoiminnalle, pop-up yritystoiminnalle sekä tukea kokeellisten konseptien järjestämiseen. Helsingin tulee myös panostaa vuosittaiseen kulttuurikalenteriin, jossa löytyy tilaa järjestää nykytaiteen lisäksi vuosittaisia tapahtumia, jotka houkuttelevat kaikenlaisia kävijöitä, saavat kansainvälistä huomiota, sekä ovat kaupallisesti menestyksekkäitä Helsingille. Kaupungin valtuustossa tehtiin viimeisen vuoden aikana aloite, joilla haluttiin estää tietynlaista mainostamista ympäristö-ideologisista syistä johtuen. Onko kaupunkimme vihreä ja yritysvihamielinen profiili syy siihen miksi emme näe isoja kulttuuritapahtumia tai kaupallisten menestystarinoiden priorisointia?

On aika olla kunnianhimoisempi kulttuurin suhteen, sillä se on keskustan yrittäjiemme taloudellinen pelastusrengas. Helsinki City all night long.

(Artikkelin kuvan lähde: https://www.hel.fi/static/kanslia/elo/matkailun-tiekartta.pdf)

+5
Mira Korhonen-Low
Perussuomalaiset Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen Mira Korhonen-Low, 43-vuotias kansanvälisen uran tehnyt Helsingissä syntynyt Suomalais-Australialainen. Olen ammatiltani Chief Procurement Officer, eli hankintajohtaja. Elämänkokemusta ja upeita elämyksiä on karttunut 13 vuoden aikana ulkomailla asuessani. Maailmaa olen kiertänyt ihan tarpeeksi ja nyt on aika pysyä Suomessa ja parantaa maata politiikan keinoin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu