Varokaa, persut tulee. Sananen perussuomalaisten vaalimainosten töhrimisestä.

Homma etenee, vaalijulisteet ovat saapuneet kadunkuvaan ja vajaassa viikossa on Helsingin perussuomalaisten vaalijulisteita käyty systemaattisesti töhrimässä ja tuhottu. Ehdokkaat ketkä ovat myös tehneet vaalityötä ovat saaneet osakseen aggressiota ja haukkumista. Itse tätä kohdatessa tuntuu, että Suomessa on saatu perussuomalaisista kansallinen sylkykuppi ja monen osalta kuviteltua uhkaa aiheuttavan poliittisen puolueen halveksunta on nyt suurempi kuin kiintymys omaa puoluetta kohtaan. En usko olevani väärässä, kun sanon että monelle negatiiviset tunteet oppositiopuolueita kohtaan ylittävät positiiviset tunteet oman puolueellisen kuuluvuutensa suhteen. Moni sanoo vihaavansa persuja, mutta kysyttäessä ei osaa mainita ainoatakaan poliittista puoluetta mitä puhtaasti kannattaisi.

Suomessa historiallisesti oli paljon uskonnollista lahkolaisuutta ja täällä inhottiin kristinuskon väärällä puolella olevia. Nyt uskonnollisen lahkolaisuuden on korvannut poliittinen lahkolaisuus, jossa esiintyy samanlaista uskonnollista kiihkeyttä, kuten syntiä, julkista häpeää ja luopumusta. Tämä poliittinen lahkolaisuus tuottaa ennakkoluuloja, syrjintää ja kognitiivista vääristymää niistä ihmisistä ketkä ovat osa vääräksi nähtyä poliittista lahkoa. Paras esimerkki on perussuomalaisten parjaaminen poikkeuksetta rasistiksi ja Helsingin vaalimainosten töhriminen rasisti-nimikkeillä. Koen tämän raivostuttavaksi, sillä perussuomalaisten kuntavaalilistoilta löytyy niin maahanmuuttajia kuin kaksoiskansalaisiakin. Eduskuntapuolueemme kansanedustaja Sebastian Tynkkynen on seksuaalivähemmistöön kuuluva mies, jonka poikaystävä on tummaihoinen ja saa osakseen vankkumatonta suosiota perussuomalaisten sisällä. Silti, rasismikortti pelataan usein ja lakkaamatta.

Itse olen ollut poliittisesti riippumaton melkein koko elämäni, seurasin vuosien ajan ulkomailta poliittisten puolueiden toimia ja politiikan keskustelun tasoa Suomessa ennen kuin valitsin oman puolueeni tänne palattuani. Se, että valitsin perussuomalaiset oli järkytys monelle ystävälleni, sillä heidän ennakkoluulonsa puoluetta vastaan, soti sen suhteen mitä he tiesivät minusta ja arvoistani. Perheessäni tuki perussuomalaisia kohtaan on ollut vankkumatonta, mutta itse en joutunut valitsemaan puoluekantaani kuin vasta aikuisiällä.

Syitä perussuomalaiseksi lähtemiselle on monia, mutta potentiaalisen tulevaisuutemme näkemisen ulkomailla, jos nykyhallinnon meno saa jatkua oli se, joka eettisesti ajoi minut perussuomalaisiin. Lähdin täältä hyvinvointivaltion sylistä ja asuin ison osan aikuiselämääni Euroopan rajojen ulkopuolella, samalla kiertäen eri maailman kolkissa ja nähden elämän todellisuutta, johon kuuluu vähällä pärjääminen ja onnen saaminen pienistä asioista, mutta myös raju köyhyys, epätoivo, kurjuus ja kärsimys. Nämä asiat kouluttavat ihmisestä pois maailmanpelastajan kuvitelmat. Suomessa valtapuolueet ovat valitettavasti vielä lasten kengissä isompien asioiden ymmärtämisessä, enkä realistina kestäisi käydä ainoatakaan pullamössö-ideologista maailmanparannuskeskustelua, jota näen näissä muissa puolueissa käytävän.

Perussuomalaiset ovat anteeksipyytelemättömiä sen suhteen, että he puolustavat tavallisia suomalaisia ihmisiä. Heillä ei ole puoluekuria ja edustajat saavat pitää omantunnon asioistansa kiinni. Puolue, joka ajaa oman maan etua ensin ja ei kumarra erikoisintresseille tekee heistä poliittisesti äärettömän vaarallisia valtakoneistolle ja tämä oli ehkä isoin syy, miksi valitsin perusuomalaiset. Näin myös sen antipatian ja halveksunnan, jota puolue sai Suomessa osakseen. Olen ollut maailmalla ylempänä byrokraattina paikallishallinnon ministeriössä, ja se mitä olen oppinut poliittisesta taktikoinnista, on se, että halveksituin puolue on usein se, joka ajaa köyhien, kiusattujen, ylenkatsottujen ja unohdettujen ihmisten asiaa. Korruptiossa jossa isolla rahalla pyörivä teollisuus rahoittaa poliittisia operaattoreita pitääkseen valta-asemansa, rakennusluvat ja poliittiset virat menevät kavereille, tätä yleensä löytää isojen valtapuolueiden taustalta. Emmeköhän ole tämän oppineet VTV jupakasta, enkä edes halua ajatella mikä vyyhti odottaa kun valtion avustuksilla pyörivää Business Finlandin toimintaa aletaan joku päivä kunnolla tarkastelemaan.

Ihmiset ketkä vihaavat perussuomalaisia eivät osaa usein mainita ainoatakaan talouspoliittista linjausta, jotka löytyvät puolueen julkaistuista materiaaleista sekä eduskunnan talousesityksistä. Poliittiset vihaajat repivät esille natsikortit ja väittävät perussuomalaisten uhriutuvan, sen jälkeen, kun ovat ensin itse hyökänneet heille tuntemattomia ihmisiä kohtaan vain sen takia että näkevät heidän politiikkansa tai mielipiteensä erilaiseksi, siksi inhottavaksi ja moraalittomaksi. Lahkolainen poliittinen ajattelu ei halua käydä keskustelua poliittisilla argumenteilla, sillä tunteeseen vetoava partisaaniajattelu on historian kautta osoittautunut menestyksekkääksi tavaksi hiljentää oppositiota. Pelotellaan ihmiset kuoliaaksi perussuomalaisista johtuvasta uhkasta, jota kun pyydetään perustelemaan moni ei tiedä edes miksi inhoavat tai pelkäävät niin paljon näitä ”rasisteja”, mutta valtamedia sekä muiden puolueiden edustajat ovat käyttäneet tätä taktiikkaa niin pitkään, että moni on saatu siihen mukaan. Haittamaahanmuuton vastustamisen ottaminen osaksi puolueen tärkeitä teemoja on käännetty valtapuolueiden ja median kautta rasismiksi ja natsismiksi. Perussuomalaisten maahanmuuton tavoitteet ovat kuitenkin täysin samoilla linjoilla, kuin monella valtaa pitävillä konservatiivihallituksilla maailmassa. Itse vertaan tätä Australiaan, jota ei pidetä natsimaana, mutta jonka maahanmuuttopolitiikan toteuttaminen on todella rajua ja astetta kovempaa kuin mitä perussuomalaiset ovat ehdottaneet käytännöiksi Suomeen. Tanska on nyt myös ottanut saman linjan kuin PS turvapaikkapolitiikassa ja Ruotsi alkaa pikkuhiljaa kääntämään laivaa myös.

Loppuun voi sanoa, että olen myös huomannut viime aikoina miten sosiaalisessa mediassa kaikki muille epämiellyttävät mielipiteet ovat nyt persuilua. Ilta-Sanomien mielipidepalstalla varsinkin näkee näitä tapauksia. Yksi kommentoija ei pitänyt toisen kommentoijan mielipiteestä, joten vastauksessa nimitti kanssakommentoijaa persuksi. Ilman tietämättä mitään kyseisen henkilön poliittisesta vakaumuksesta, niin vaan tehtiin persu ehkä Seposta Vaasassa, joka on äänestänyt SDP:tä koko elämänsä. Suosittelenkin pitämään silmällä, kuinka monta kertaa näet väittelyissä, että vastapuoli yritetään hiljentää sillä, että hänen mielipiteensä todetaan persuiluksi. Tällä haetaan moraalista ylemmyyttä sekä halutaan laittaa toinen osapuoli oikealle paikalleen, eli olemaan hiljaa. Kuinkakohan moni muun puolueen äänestäjä on tahtomattaan persuksi tehty, ollessaan eri mieltä asioista? Oletko sinä, mielipidepoliisi ja muiden persuksi tekijä? Tuleeko sinustakin joku päivä mielipidepersu?

Itse haluaisin nähdä tämänlaisen poliittisen lahkolaisuuden lieventyvän ja loppuvan. Ihmiset eivät ole arjen elämässään niin erilaisia kuin nykypolitiikan polarisoiva ilmapiiri antaa ymmärtää. Tiedotusvälineiden puolueettomuus on erityisen tärkeää, sillä mikäli kiistanalaisista ajatuksista ei voida puhua puolueettomalla tavalla, lisää tämä vain epäoikeudenmukaisuutta poliittisella areenalla ja antaa poliittisille lahkolaisille syyn ajatella kuuluvansa oikealle puolelle ja jatkaa ulkopuolisten mielipiteiden vihaamista.

+12
Mira Korhonen-Low
Perussuomalaiset Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen Mira Korhonen-Low, 43-vuotias kansanvälisen uran tehnyt Helsingissä syntynyt Suomalais-Australialainen. Olen ammatiltani Chief Procurement Officer, eli hankintajohtaja. Elämänkokemusta ja upeita elämyksiä on karttunut 13 vuoden aikana ulkomailla asuessani. Maailmaa olen kiertänyt ihan tarpeeksi ja nyt on aika pysyä Suomessa ja parantaa maata politiikan keinoin.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu