PAM lööppeihin!

Sydän pamppailee vieläkin, vaikka jo salillakin kävin purkamassa energiaa PAMin hallituksen kokouksen jälkeen. Isoja, jopa ratkaisevia kysymyksiä on käsittelyssä.

Julkisuudesta harvoin saa tukea työläisten asioille. Ei varsinkaan näin liittokierroksen alla. Aika harvoin saa lööpeistä lukea vaikka työmarkkinoiden riitatilanteista, että ”Työnantaja valehteli oikeudessa ja irtisanoi työntekijän laittomasti!” Miksiköhän lööppejä ei kiinnosta tavallisten ihmisten asiat? Sen sijaan monesti luetaan siitä kuinka työntekijöiden pitää tinkiä ja ymmärtää vielä siinäkin tilanteessa kun kävelevät KELAn luukulle hakemaan palkan täydennystä sosiaalituista.

Viime kauden olin PAMin valtuuston jäsen ja se oli yksi turhauttavimmista luottamustehtävistä mitä minulla on ollut. Tuntui, että liitto ja liitot ajavat suoraan jyrkänteeltä alas solmimaan KIKY sopimuksen. Pakkolait oli peruttu ja talousennusteet näyttivät plussaa ja silti. Silti pelättiin Sipilää. Ei ollut kunniakas kausi ay-toimijoille se kausi. Eikä tunnelma noin niinkuin muutenkaan ollut mitenkään erityisen hyvä liitossamme.

Nyt istun hallituksen kokouksissa ja ei ole sellainen olo, että mentäisiin kohti jyrkännettä. Nyt on vielä sellainen olo, että jos ratissa olevat jäsenet niin tahtovat, niin me saatamme lähteä ylämäkeen. Jarruttelijoita tietenkin aina löytyy liikkeestä, se on inhimillistä, mutta ne ihmiset muuttavat maailmaa, jotka eivät ajattele, että mitään ei voi muuttaa. Nyt siis pitäisi uskoa itseemme ja löytää ne muut, jotka uskovat myös ja liittoutua.

Jäsenmääristä ollaan tietenkin huolissaan liitossa ja itse ajattelen, että edunvalvonnan turvaaminen on se avainsana mikä ratkaisee kaiken. Nekin jäsenet, jotka liittyvät lintsirannekkeen takia kyllä hoksaavat jossain vaiheessa sen hyödyn mikä liitosta on, kunhan se vain toimii ja se hyöty konkretisoituu edunvalvonnan tasolla. Jäsenpalvelusta, liiton edunvalvonnan järjestämisestä, liiton jäseneduista, tes-asioista ja monista muista asioista käy keskustelu tiiviinä. Itse ehdotin, että varsinkin luottamusmiesverkoston kuntoon laittamiseen paneutuisimme hallituksessa tällä kaudella erityisen tiiviisti.

Luottamusmiesverkoston kuntoon laittaminen tulee olemaan yksi merkittävimmistä teoista, mitä liitolle voidaan tehdä. Siihen on valtavasti keinoja, mutta ainakin pitäisi työpaikoilla olla mahdollisuus paljon laajemmin valita itselleen luottamusmies. Näin liitto olisi ihan eri tavalla läsnä työpaikoilla ja sillä liiton läsnäololla on jo itsessään ongelmia ehkäisevä vaikutus niiden juonittelevien, omaa etuaan työntekijöiden kustannuksella ajavien työnantajien keskuudessa.

Toinen kysymys mikä mietityttää minua on hallitusohjelman kirjaus työllisyystavoitteesta, joka on ”…normaalin kansainvälisen ja siitä heijastuvan kotimaisen talouskehityksen oloissa työllisyysaste saavuttaa 75 prosentin tason 15-64-vuotiaiden ikäryhmässä vuonna 2023.” Ensinnäkin mittareita, joilla työllisyyttä mitataan olisi syytä rukata. Mitä järkeä on laskea 15-vuotiaat teinit työllisiin? Heidän pitäisi istua koulun penkillä. Samoin prosentuaalinen työllisyystavoite vain kannustaa huonolaatuisten työsuhteiden priorisoimiseen ja ei ainakaan niiden suitsimiseen. Miksipä hallitusta kiinnostaisi vaikka osa-aikaisten kokoaikaistaminen, mikäli se tarkottaisi prosentuaalisesti vähemmän ihmisiä työllisissä. Ellei hallitus pääse tavoitteisiinsa joutuu se nimittäin alkamaan tinkimään tavoitteistaan. Tämä kirjaus hallitusohjelmassa on myrkkyä meidän pienituloisille PAMilaisille. Onneksi hallitusohjelmassa puhutaan myös työsuhteen laadullisista seikoista, jotka pitää tätä tavoitetta arvioitaessa ottaa myös huomioon. Hallitusohjelmassa todetaan ”Työllisyyden kehityksen arvioinnissa tarkastellaan tehtyjen työtuntien määrää, kokonaistyöksi muutettua työllisyysastetta, työsuhteiden tyyppiä ja niiden laatua. Tavoitteena on, että syntyvät työpaikat ovat laadukkaita ja toimeentulon turvaavia.”

Tämäkään kirjaus ei kiinnosta lööppejä. Ei näy lööppejä ”PAMilaisen osa-aikatyöntekijän palkka jää alle köyhyysrajan, hallitus pyrkii parantamaan työsuhteiden laatua!” Näkyy vaan lööppejä, joissa povataan Suomen hallituksen epäonnistumista työllisyystavoitteen saavuttamisessa ja arvaillaan mistä hyvistä ideoista Vasemmistohallituksen pitää luopua sen seurauksena.

Keskustelu palkanmaksuvarasta turhauttaa. Köyhiä PAMilaisia vaaditaan ymmärtämään osinkomiljonäärejä ja sivuuttamaan jopa omat laskelmat, joiden mukaan esimerkiksi kaupan alan palkkojen korotus 20%:lla ei johtaisi ruuan hinnan nousuun eikä vähentäisi alan euromääräistä tuottoa. Räikein esimerkki palkanmaksuvarakeskustelun kieroutuneisuudesta lienee taannoinen Postin lakonuhan hallinta työnantajapuolelta. Työntekijöiden palkkoja oltiin valmiita leikkaamaan jopa 50% Postin maksuvaikeuksien vuoksi, mutta lakonuhan torjumisessa oli varaa maksaa rikkurityövoimalle mm. 5€ tunnilta korkeampaa palkkaa. Koskaan ei tule aikaa, jolloin työnantajapuoli olisi valmis maksamaan kaikille työntekijöille heidän ansaitsemaansa palkkaa.

Kun lööpit eivät ole meidän työväenliikkeen puolella, pitää meidän itse olla niitä lööppejä. Meemit, sosiaalinen media, vlogit ja blogit on meidän mahdollisuus. Ollaan aktiivisia ja käytetään työväenluokan lööppejä!

 

 

Mira-VeeraAuer

Olen 33-vuotias äiti, pätkätyöläinen, ay-ja vuokralaisaktiivi.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu