Tulviva Eurooppa

On kummallista, miten vähän yöuneni hupenevat eurooppalaisten kärsimysten kokemisen äärellä. Tiedostusvälineet viestivät jokien ylösnousuista kansalaisten elinpiireille, kaupunkeihin ja koteihin. Minä, joka kuulun tähän kokonaiskansalliseen, eurooppalaiseen yhteisöön, en tunnista minkäänlaista tarvetta lähteä auttamaan hädänalaisia. Miksi?

Media yleensä vain toteaa tapahtuneen, mutta toivetta yhteiskansallisista apujoukoista ei kuulu. Kuitenkin tulvat lienevät suunnaton taloudellinen katastrofi niin yksityisille asukkaille kuin alueen kunnille.

Sen sijaan, että olisin lähtenyt omaehtoiseen auttamisoperaatioon eurooppalaisen kärsimyksen lieväntämiseksi, olen tehnyt hikihatussa töitä suomalaisen pärjäämisen kulttuurissa.

Tämän keväinen, suomalaiskansallinen hätä oli myös pohjanmaalaisilla, joiden huushollit huutoutuivat veteen. Tiedottaminen päättyy, hätä jää!

Onnekseni synnyin pohjoissavolaiseen kurimukseen, jossa pellot kivineen, järvet särkineen, toivat elämän suuren vision jumalaisesta selviytymisestä.

Eurooppalainen kansainyhteys on luotu todeksi raha- ja talousyhteyksillä. Ei kuitenkaan kansallisten kulttuurien yhteyksillä.

Vaarallista elämää elettäessä, on varmaan hyvä tunnistaa realiteetit. Silti on tarkoituksenmukaista haaveilla!

Kun olemme oksilla ylimmillä ’Harjulan seljänteiden’, niin kuinka moni anglosaksinen tai muunlainen kulttuuri voi päästä samaan tunnelmaan?

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu