Sodanjälkeinen juopotteleva ikäpolvi – tarua vai totta?

Antero, 70 v., leskeksi jäänyt, asuu yksin kahden hengen huoneistossa, pääkaupunkiseudun lähiössä.  Anteron isä kaatui sodassa v. 1940.

Elina, 67 v., asuu yksin Kaivopuistossa, omistamassaan 5-huoneen huoneistossa. Isänsä, komentajakapteeni, invalidisoitui. Elinan vastuulle jäi isän jälkihuolto. 

Martti, 65 v.,odotti isänsä tapaamista kunnes sai tiedon, että isänsä oli kuollut jo ensimmäisten joukoissa, vuonna 1939. 

Jokainen heistä käyttää alkoholia. Antero elää edelleen kuin mikään ei olisi muuttunut. Elina ei enää halua kuulla sanaakaan sodasta. Martti pohtii, miksi hänelle ei totuutta sanottu.

Tässä vain kolme esimerkkiä, miksi päihteiden käyttö saattaa helpottaa olemista. Kaikille ei ole juuri kriisin hetkellä ole apua tarjolla, joten jokainen yksilö löytää omat vaihtoehtonsa – yleensä juomisen.

Yhteiskunnallinen moralisointi on julmaa, häpäisevää ja turmiollista. Asiantuntijoita, joita jälleen oli kutsuttu Yle:n aamu-tv: keskustelijoiksi, edustivat tuomareita. Kaljupääksi itsensä luokitteleva esiintyi ylituomarin roolissa. Kahden maahanmuuttajan mielipiteiden arviot suomalaisten juomiskäyttäytymisestä ylittävät maiden kulttuuriset rajat.

Kansallinen tuomio näyttäytyy parhaiten ulkomaalaisten silmin. Toisaalta myös viinankäytöstään vapautuneiden. He ovat parhaat arvioijat siitä, miten suomalainen menettää malttinsa kännissä. Myös ulkomaalainen menettää malttinsa, olematta kännissä!

Olispa hienoa, että suomalaiset lopettaisivat juomisen, ainakin humalahakuisen. Voi ei, miksi kukaan juo, jos ei tunne humalan viehkoa. No, tietenkin, siihen löytyy hyvä saksalaisen maahanmuuttajan arvio; pitäisi jättää se viimeinen ’aggressioryyppy’ ottamatta.

Venäläiset ovat aina osanneet ryypätä, liikaa! Suomalaiset eivät osaa ryypätä, liikaa! Kuka sen määrittelee? Suomalaiset moralistitko? Vai, maahanmuuttajamoralistit?

Mutta nyt, on mietittävä, miksi eläkeläiset vetävät viinaa kuin sienet, eivätkä edes kuole!

Omituinen sukupolvi, joka jaksoi kuunnella tai olla kuulematta isiensä kauhukokemuksia viimeisen puun suojelusta, jonka vuoksi sinäkin (se, että hän jäi henkiin) olet nyt olemassa. 

 

Itse toteasin viinankäytön olevan mallioppimista, mutta ei sekään paikkaansa pidä – perheissä, joissa viina ei virrannut, on tuottanut yhteiskuntaan monia alkoholisteja.

Omituisinta tässä päihdekeskustelussa on, että vakavimmat ja yhteiskunnalle suurimmat kulut tuovat käyttäjät, ovat huumeisiin sairastuneet. Heidän oman käyttönsä ja heidän lastensa huoltajuuksiin liittyvä problematiikka, on ehdottomasti yhteiskuntamme suurin kuluerä tällä hetkellä.

On tarpeetonta kohdistaa nyt huomio senioreihin, jotka ovat jo veronsa maksaneet – sallittakoon heille oman aikansa vapaus – selvinpäin tai viihteessä.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu