Kun unelmat särkyvät – perheiden jaksaminen ja lasten huostaanotto
Ylen teettämän tutkimuksen mukaan lastensuojelu toimii alimiehityksellä. Syyksi ilmoitetaan koulutuspaikkavaje, tai koulutettujen hakeutuminen toisaalle. Lastensuojelu on eräs raskaimmista, joskin varmaan myös aika ajoin palkitseva työ. On kuitenkin turha odottaa nopeaa interventiota, jos yhden työntekijän harteilla on pahimmillaan 120 lasta. Laki säätää tietyt aikarajat (30 vrk ilmoituksen saamisesta), mihin mennessä lapsen/lasten tilanteesta on oltava riittävät toimenpideselvitykset. Pitkä aika odottaville, lyhyt nykytilanteessa työntekijöille.
On hyvä tunnistaa, että perheiden jaksaminen ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä yhteiskunnallisen kehityksen virrassa. On myös hyvä tiedostaa, että jokainen yksilö, millaiseen perheeseen hän syntyykään, altistuu oman lapsuusperheensä henkiselle ja toiminnalliselle kulttuurille. Toinen puoli kasvusta on yhteiskunnassa vallitseva ilmapiiri ja turvallisen kasvun mahdollistaminen koulutuksen, työn ja ihmisarvon kunnioituksen kautta.
Kun unelmat särkyvät, on jo tapahtunut paljon. Pariutumiset ja perheiden perustamiset ovat monille unelma, joka mielikuvissa laastaroi menneisyyden haavat, antaa merkityksen elämälle ja turvaa tulevaisuuden. Useimmilla, ristiriitaisissa olosuhteissa kasvaneilla, saattaa olla kuitenkin käsittelemättömiä traumakokemuksia.
Ihmettelemme usein syvästi, miksi kahden ihmisen yhteiselämä ei tahdo onnistua. Millaisin odotuksin he ovat lähteneet perhettään rakentamaan. Uskoisin, että hyvin suurin toivein, ehkä ylisuurinkin.
Onko niin, että rakkautta olisi, mutta ei välttämättä voimia selviytyä taloudellisten, keskinäisen, kodissa tapahtuvan työnjaon, lasten vaatimusten ja myös taustalla vaikuttavien vanhempien odotusten ristiriidassa. Merkittävä rooli on myös yhteiskunnan vastaantulolla – kyse ei ole rahan syytämisestä, vaan moniammatillisten verkkojen virityksistä.
Släm! Kun hermo menee jommalla kummalla puolisoista, nyrkit viuhuvat, astiat rikkoontuvat ja lapset itkevät piiloissaan. Joku kutsuu poliisin. Poliisi tulee ja arvioi tilanteen – pahin saattaa olla jo ohi, mutta lastensuojeluilmoitus lähtee joka tapauksessa.
Lastensuojeluilmoituksia tekevät myös naapurit, opettajat, päiväkodin henkilöstö ja muut ammattihenkilöt. Ilmoituksia tulee varmasti paljon ja hyvä, että reagoidaan. Mutta, mitä, jos apua ei silti saada?
Kun parin unelmat ovat särkyneet, ollaan jo pitkällä. Kyse ei ole enää parisuhteen onnesta tai onnettomuudesta, vaan uuden ikäpolven keinoista saada riitävä fyysinen ja henkinen apu ja turva hyväksytyksi tulemisesta ja ihmisarvosta.
Lasten ja nuorten unelmien särkymiselle yhteiskunnallamme ei ole varaa!
Arkisen elämän kommentointi jääköön, mutta turhauttavaa on se, miten kokemuksellinen tieto palvelujen saatavuudesta ei pysäytä ketään eikä mitään. Onko vain tyydyttävä siihen, että jokainen on olkoon oman onnensa seppä?
Ilmoita asiaton viesti