Mihin perustuu hyvinvointivaltion kriteeristö?

Suomalaisen hyvinvointivaltion raunioilla savuaa. Kiukkuinen pääministeri Katainen (kok) ja valkoisissaan maailmanlopun enteitä saarnaava valtiovarainministeri Urpilainen (sdp), ovat painaneet hälytysnappulaa, joka ei soi missään. Ei edes Brysselissä, jossa kuitenkin ollaan päivystysvalmiudessa. Kellot soivat ainoastaan töiden päättymisen merkikisi tehtaissa ja tuotantolaitoksissa, joiden portit sulkeutuvat ulosleimaajille, viimeisen kerran. 

Hallitus on rakastunut itseensä kuin Narkissos omaan kuvaansa. Kansa ryömii kuin opetettu koira makupalan toivossa. Ylen Puheradiossa kolumnistit, kuten Sarasvuo tai M. Junger sorvailevat omia, keskeneräisiä veistoksiaan. Vähintäänkin Sarasvuon opetuksista kaivoon putoaminen on parempi vaihtoehto kuin lihavan, tulehdustilassa olevan kehonsa tarjoaminen syövälle. Syökää hyvää ruokaa ja juoskaa henkenne edestä, niin syöpäpä ei teitä saakaan kiinni. Kiitos! Merci! Thank You! 

Johtajaministerimme on rakastunut johtajuuteensa ja muut, viiden puolueen ministerit asemaansa. Jokaiselta ministeriltä odotetaan nyt innovatiivista sammutinta, jolla kitkerältä haiseva, suomineidon esiliinassa kytevä, myrkyllinen savu saataisiin hengityskelpoiseksi.

Alati viehko peruspalveluministeri Risikko (kok) lienee löytänyt kesämökkinsä saunan seinältä pienen vaahtosammuttimen, jonka ’mousse’ alkaa jo loppua. Ja voi miten kreikkalaiseen kesäpaitakuosiin sonnustautunut yhteiskunta-aktivisti, psykiatri, Ilkka Taipale sai kuin saikin Ylen Viikon kasvossa puhekuplan, jossa kaikuivat entisajan työministeri Urpo Leppäsen (smp) teesit. Työttömyys pois, in due course! Tosin ministeri Risikko jättäisi palkat sikseen – nykyisillä sossurahoilla, niillä tulee leipänsä lunastettaman. 

Onko Suomemme siis hyvinvoiva valtio? Valtioviisaat, kuten eläkeläinen Raimo Sailas, eläkeläinen Raimo Ilaskivi, supereläkettä Suomen Pankista nauttivat Sirkka Hämäläinen ja keitä heitä nyt onkaan, kihisevät tunnoissaan – me tiedämme, me tiesimme, me loimme pohjan. Hyvinvoinnille. 

Suomi on ahdistunut kuin häkkiin suljettu peto. Ajatus ei kulje ja jalat tärisevät. Pelottaa! Hyvinvoivana suomalainen olisi rauhallinen, helposti lähestyttävä, läheisiään rakastava, toimiva. Peloteltuna toimintakyvytön kuin kuin enon kaksitahtimoottori. Kulkihan se ennen, prrrkele!

Suomalaiset köyhät ovat suomineitokaisen suolistossa kuin heisimahdot, ilkeät, kutinaa aiheuttavat, ravinnon ryöstäjät, joista on päästävä hinnalla millä hyvänsä.

Hyvinvointi-illusiosta ei voi millään luopua. Ei, vaikka puukkoja satais. Puolustajat vastaan Hävittäjät – taistelua käydään kovilla panoksilla. Tosin, hyvinvointiyhteiskunnan puolustajilla ei ole juuri mitään puolustettavaa. Se juna meni jo!

Peräkorven Akselin savusauna lämpiää, lähetellen tuoksuaan kirkonkylän perukoille. Akseli istuu laiturilla ja uittaa paljon kävelleitä jalkojaan. Mustat kynnenaluset naureskelevat miehen melkein hampaattomalle suulle. Sisu koira lönkyttelee Akselin taakse, nuolaisee hikistä niskaa. Koivusta putoaa keltainen lehti. 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu