Työpaikkojen kyseenalaiset alasajot!

Mikä on ihmisen arvon mitta? Työ, toimeentulo vai valtion ja kuntien tulojen ylläpitäminen. Todennäköisimmin noita kaikkia, mutta missä on ihminen itse. Pelloilla kylvämässä, suota kuokkimassa, rakennuksilla raatamassa, lasiseinäisissä laatikoissa, nuomeroita pyörittämässä, merkityksiä etsimässä.

Näin kesälomien päätyttyä, mökit ovat kuulleet hätähuudot ja ahdistukset. Onnen pyrähdykset ja nautinnot. Alkuun maistui makkara, kalaakin saattoi pyydyksillä haalia, saunassa hikeä iholtaan pois kaapia. Vaan, eipä aikaakaan, kun työhön palattuaan, yt-neuvotteluihin moni joutui tahtomattaan.

Madonlukujen aikakaudella suomalaiset ovat onnistuneet lukemaan myös hallitusvastuussa olevien näennäismyötäelämisen. On vaikea myötäelää ja tehdä päätöksiä, kun oma elämä ei vaadi muuta kuin oman vallan säilymisen vuoksi oikeanlaisia päätöksiä.

Eläkkeeltä haastateltu Raimo Sailas näyttää pysyvän yhteiskuntamme vakiotuomarina, laukoen omia mielikuviaan – toisaalta kenties edesauttavina, mutta toisaalta jämähtäneinä.

Suomea hallinnoidaan nyt mielenkiintoisessa kulminaatiossa. Tiedostusvälineiden ykköshaastateltavat suodattavat samaa mantraansa vuodesta toiseen – uhkakuvilla suomalainen kansa saadaan ruotuun, nöyräksi ja tilanteensa hyväksyväksi.

Suomalainen on viisas, häntä on mahdotonta miellyttämällä manipuloida! Sen on opettanut vuodet altavastaajana. Suomalaisen sydän sykkii yhteenkuuluvuutta ja oikeudenmukaisuutta.

Läpinäkyvä ja ylioptimistinen kansan miellyttäminen vie puolueen kuin puolueen lopulta turmioon.

On suorastaan häpeällistä, että jokainen kynnellekykenevä työnantaja järjestää yt-neuvottelut ns. matalasuhdanteen nimissä – yt-neuvotteluista on tullut julma irtisanomisten foorumi. Rakennemuutoksen nimissä tehdään outoja valintoja. Rakenteen muuttivat jo aikanaan Suomesta alipalkattuihin maihin viety tekstiiliteollisuus.

Onko suomalainen, poliittisen päätöksenteon prosessi niin hidas, että kokonaisen teollisuusalan on annettu kadota maastamme?

Lopuksi totean, että suomalaisessa työelämässä, työpaikkojen lopettaminen on ollut käsittämätön ihmisen työn arvon alasajo. Pienipalkkaiset, sitkotyöntekijät ovat olleet työnantajan ja yhteiskunnan voimavara.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu