Salolainen ihme ja kumma!

Salo ei ole mikä tahansa kaupunki varsinaissuomalaisessa kulttuurihistoriassa. Tunnettuutta on niin hyvässä kuin pahassakin. Nykyinen presidenttimme edustaa salolaista identiteettiä parhaimmillaan kun taas mobiililaitteiden jättiläinen Nokia, nykypäivän Salon kaupungin ja salolaisen toimeentulon kurjistamista, pahimmillaan.

Historian merkittäviä vuosilukuja;

”Vuoden 1887 palo tuhosi Salon vanhan puukeskustan lähes täydellisesti, mistä johtuen keskustasta puuttuu lähes kokonaan monille Suomen pikkukaupungeille, kuten Raumalle ja Porille tyypillinen vanha puukaupunginosa.” lähde Wikipedia

”Sauli Niinistön kummisetä oli Saloran perustaja Fjalar Nordell.” lähde Wikipedia

 

”Vuonna 1928 Salossa aloitti Nordell & Koskinen avoin yhtiö, joka aloitti saman vuoden syksyllä radiovastaanottimien valmistuksen. Yhtiö muutti nimensä vuonna 1945 Salora Oy:ksi laajentaen myöhemmin tuotantoaan mustavalko- ja väritelevisioihin sekä stereoihin. Saloran valtavan kasvun myötä Salorassa aloitettiin radiopuhelimien valmistus 1960-luvun alussa, joka johti myöhemmin Nokian ja Saloran yhdessä perustamaan Mobira Oy:öön, jonka perua Salon matkapuhelintuotanto on. Vuonna 1973 yhtiö perusti komponenttien valmistukseen erikoistuneen Salcomp Oy:n, joka nykyään suunnittelee ja valmistaa matkapuhelimien latureita. Saloran toiminnan perintönä Salossa on valmistettu myös tietokonemonitoreita, mutta niiden valmistus lopetettiin vuonna 2000.” Lähde Wikipedia

 

Ennen vuotta 2012 Nokia on vuotanut runsaudensarvestaan Salolle ja salolaisille hyviä vuosia, kunnes murheelliset uutiset alkoivat.

”Nokian Salon tehdas ajetaan alas syksyllä 

Perjantaina päättyneet yt-neuvottelut koskivat 780 työntekijää. Tehdas ajetaan alas syyskuussa, ja työt loppuvat kaikilta.

” Lähde Yle-uutiset, 27.7.2012

 

Samaan aikaan, kun tehtaan tuotanto ajettiin alas, myös monien alihankkijoiden ja logistiikkayritysten henkilöstöjen irtisanomiset alkoivat heijastua työttömyyden lisääntymisenä eri osissa Suomea. Onpa tuo yt-neuvottelujen kärki osunut myös omaan perheeseeni.

On hyvä muistaa, että 780 työntekijää kertautuu perheidensä jäsenten lukumäärällä. Noin 55.000 tuhannen asukkaan kaupungissa rysäys on katastrofaalinen.

”Talousvaikeuksissa oleva Salon kaupunki aloittaa yt-neuvottelut kaupungin palveluksessa olevien esimiesten kanssa. Kaupunginhallitus päätti asiasta tänään.Neuvottelut koskevat kaupungin kaikkien toimialojen esimiehiä, lukuun ottamatta vanhuspalveluja. Kaupungin mukaan myös irtisanomisia on odotettavissa. Yt-neuvottelut koskevat esimiehiä, joita on noin 200. Vuotuinen säästötavoite on 1,5 miljoonaa euroa.” lähde Iltalehti 9.9.2013

Mitä yhtäläisyyksiä voisi olla havaittavissa kansalaisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnallista tasapainoa moukaroivan talouden ristivedossa?

 

Kerrostalon penkiltä löydetty vauva, uusin huomionherättäjä!

 

Nyt salolaista tunnettuutta jatkaa ns. vauvahylkäys, vahvoja tunteita herättelevä lapsi-äitikohtalo.

Miksi juuri Salossa, miksi ei vaikkapa Kauniaisissa tai Turussa?

Penkki, jolle epätoivoinen synnyttäjä asetteli neljän viikon ikäisen poikalapsensa, on varmasti tämän päivän kuvatuin. Karussa maisemassa, kerrostalon seinämällä nojaileva penkki, kehikkonaan koristeellisesti taottu rauta, selkänojassaan koristeellinen ristikkopunonta, istuisosassa viisi poikkilautaa, joista maali jo karkaamassa. Tuolle, lähes arkaaiselle penkille voimakkaissa affektioissa ollut synnyttäjä asetteli lapsensa, kuin emo, joka äidinvaistoillaan halusi turvata hennon elämänalun.

Media puhuu vauvansa hylänneestä äidistä, joka nyt ilmeisesti katuu tekoaan. Kyse tuskin on hylkäämisestä, ainoastaan epätoivosta. Nuori äiti, joka on joutunut mahdollisesti salaamaan raskautensa, synnyttänyt kotona, hoivannut lastaan kuukauden ajan, on ollut ja on elämässään ahdingossa, jonka vain hän itse tietää ja tunnistaa.

On turha lähteä luomaan mielikuvia siitä, mitä on tapahtunut nuorelle naiselle, jonka epätoivoinen teko on todennäköisimmin ollut suurta tuskaa. Näin ajattelen.

Sen sijaan voimme tunnistaa teosta aikamme julmuuden. Taloudellisen ja henkisen välinpitämättömyyden, tuomaroinnin ja sormella osoittelun. Myös uskonnolliset viitekehykset on hyvä muistaa.

Entisinä aikoina epätoivoiset äidit jättivät vauvojaan kirkon portaille, sydämessään toive, että lapsi voisi saada arvoisensa elämän. Syitä oli varmasti monia. Toisaalta myös aikaamme verrannollisia.

Olen itse surrut usein sitä, että äitini isän äiti salasi miehen, jolle lapsensa synnytti. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että poika olisi jätetty muiden hoivaan, ennemminkin sisukkaasti omaa vahvuuttaan puolustava isoisoäitini oli ylpeä lapsestaan. Olihan hän oman vahvuutensa ilmituonut nainen nimennyt poikansa kuten miehet aikoinaan ja vieläkin nimeävät lapsiaan: Oskari Hildan poika Immonen. Sukuhistoriamme äitini puolelta päättyy tästä syystä kuitenkin tuntemattomaan. On mahdollista, että isoisoäitini suojeli tai pakotettiin suojelemaan miestä ja /tai tämän perhettä. Eipä tuota voi tietää. Lupaus on haudassa, josta tiedon saaminen olisi ylivoimaista. DNA:n tutkimisen perusteilla olisi oltava hyvin perustellut syyt.

Mitä haluan sanoa?

Lapsensa siittäjän salaaminen on monitasoisesti merkityksellinen. Lapsi itse tai jälkipolvet eivät voi hyväksyä salausta – ymmärrystä kylläkin voi löytyä – jos tarina on riittävän tyhjentävä. Aikuiseksi vartuttuaan jokainen kiinnostuu juuristaan.

Lapsi etsii juuriaan myös vanhemmalla iällä. Useimmiten isiä, jotka salattiin tai katosivat jälkiä jätämättä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu