Puhumaton mies – suomalaisen naisen kauhistus!

Lällärimiehet suoltavat puhetta kuin Peräkylän Elli -vainaa, totesi eräs harvakseen sanoja pudotteleva mies aikanaan. Mitäpä tuohon lisäämään, mies oli linjansa valinnut. Tai oliko?

Puhumaton mies kuulostaa pelottavalta. Suorastaan etäännyttävältä. Kukapa nyt puhumattoman kanssa jaksaisi. Suomalaiset naiset, ihme ja kumma, jaksavat. Aikansa. Puhuminen pariutumisvaiheessa ei ole tärkeintä, kunhan rahatalous jollain tavoin lutviutuu.

Aikansa nainen yrittää herätellä puolisoaan ’vähän niin kuin puhumaan’ muustakin kuin autonhuollosta tai mitä tänään syötäsiin – ostoksista!

Keskusteluun mies ei suostu – keskustelut ovat naisten juttuja. 

Miesten kesken puhutaan järkeä, tunnehörhöilyt – ei kiitos! Paitsi kännissä, itketään ja murehditaan – kun vaimo ei ymmärrä, kun elämä olis niin hyvin, kunhan vaimo ei vaatisi – puhumaan!

Mies ei tiedä, miksi pitäsi puhua. Puhuminen pelottaa ja ahdistaa – saattaa tulla syytetyksi, milloin mistäkin. Kun ei ole tarkoittanut mitään pahaa, silti syytetään.

Pakko päästä välillä kaljalle töiden jälkeen – pitäisihän se nyt ymmärtää, puolisonkin.

Miehet tunnistavat tunteensa, mutta elävät mahdollisesti ristiriidassa tunteisiinsa.

Sodanjälkeinen ikäpolvi on monessa suhteessa vereslihalla. Erityisesti miehet – eivät he ole pystyneet tarjoamaan isilleen sankaruutta, jolla isänsä heitä ruoski. Eläkeiässä olevat, sankari-isien pojat, ovat oppineet vaikenemaan. Neljä- viisikymmenluvuilla syntyneiden isien pojat ovat saman puhumattomuuskulttuurin omineet. Eivät keskustele, eivät puhu!

Ylisukupolvinen trauma näyttäytyy vahvana ajassamme. Puhumattomuus ei ole vain miesten ongelma, tunteista puhumisen vaikeus on suomalaisuudessa kipukohta yleisimminkin.

Kun mieli sairastuu, keho on jo ehtinyt lähettää signaaleja pitkään. Migreeni, rytmihäiriöt, selkä- ja niskajumit, verenpaine, unettomuus – lääkärit tarjoavat täsmälääkkeen, eivät välttämättä tunnista tai ei ole aikaa perhetyä oireiden aiheuttajaan.

Häpeällä kansaamme on ruokittu pitkään – häpeällistä on epäonnistua parisuhteessa, häpeällistä on jäädä työttömäksi, häpeällistä on rakastua ei yleisesti hyväksyttyyn.

Miksi mies ei puhu? Miksi miehen äänetön puhe ei kuulu?

Olisko tässä miesten ahdingon vakavin dilemma? 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu