Sosiaalinen pisteytys rikkoisi ihmisoikeuksia

Suomalaisessa arkitodellisuudessa on viimeisten 100 -vuoden aikana nähty ja koettu monia yhteiskunnallisia arvotuksia. Omistamisen ja varattomuuden välinen kuilu on saatu kurotuksi lähes umpeen 70-80 -lukujen aikana. Erityisesti kaupunkiyhteisöiden työntekijöiden toimeentuloa on turvattu vuokra-asunnoin, jotka ovat tarjonneet heikommin toimeentuleville mahdollisuuden  kohtuuhintaiseen asumiseen.

Hyvänä esimerkkeinä tästä ovat Helsingissä, Kallion kaupunginosassa sijaitsevat vuokra-asunnot, jotka toimivat aikansa vahvoina yhteiskunnallisina kivijalkoina. Nyt museoina toimivat kodit ovat olleet monen kaupunkilaisen tuki ja turva.

Nykyiset Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien vuokra-asuntoreservit ovat mittavat. Asuntoihin jonottavien valtavaa määrää ihmetellään, silti on havaittavissa, että asuntoja jaetaan ohi tarvitsevien. Asukkaiksi päässeet, joiden kulkuvälineinä ovat yksiöitä kalliimmat autot, ihmettyttävät.

Perussuomalainen kansanedustaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu Tom Packalen, edellyttää nyt, että kelvottomat asukkaat saisivat 0 -pistettä, parhaat 5 -pistettä. Omalla tavallaan, poliisin näkökulmasta, tarpeellinen, mutta kansalaisten eriarvoisuuden korostamisen kautta, vaarallinen ehdotus.

Toisaalta, jos ymmärtäisin hyväntahtoisuuden, voisin tulkita, että risukoista voisi nousta rannikoille, korjaamalla toimintamallejaan. Siksikö sosiaalityö ja poliisit olisivat lähiympäristössä? Valitettavasti toiminta ihmisten kanssa ei ole noin yksiselitteinen.

Häiriökäyttäytyvien asukkaiden arvottaminen on huolestuttavaa. Kyse on ennemminkin siitä, että auttamiskeinot ovat vähissä tai ns.arvelu, että pohjasakkaan ajautuneet eivät sotkuistaan enää nouse.

Mielestäni nyt on kyse huomattavasti suuremmasta, sosiaalisen eriarvoisuuden korostamisesta, kuin on tarpeen. Kun puhutaan sukupolvien yli jatkuvasta työttömyydestä, köyhyydestä tai keinottomuudesta, eikö tässä Packalenin ehdotuksessa ole kyse juuri siitä, miten katkeruutta lisäämällä, lisätään kansalaistemme katkeruutta ja ylisukupolvista epäonnistumisen taakkaa.  

Tänään, maanantaina, 30.1.2013 kuuntelin Yle 1:n haastattelun, jossa perussuomalainen johtaja Timo Soini tunnisti oman puolueensa kansanedustajan käyttäneen hiljaisen ajan tilaisuutta hyväkseen. Hyvää mediallista tilankäyttöä – radikaalia mielipidettä luonnollisesti valtakunnan ykkösmediat kommentoivat. Toisella huitaisulla, Soini ilmaisi, että, eihän tuo nyt käy meidän pirtaamme, että pisteytettäisiin.

Viilenevän poliittisen kulttuurin ja yhteiskunnallisen turvattomuuden ilmapiirissä, kansanedustaja Packalen edustaa ääripoliittista ajattelutapaa, josta on hyvä olla hereillä. Todennäköisimmin mies on vahvasti mielipiteidensä takana ja siksi vakavasti otettava ajatuksineen.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu