Onko Suomi murheellisten laulujen maa?

Ihmisen tarve turvallisuuteen ja selviytymiseen, lienee vahvimpia. Epävarmuuden sietäminen ei kaikille sovi. Kaikkien ei tarvitse olla superselviytyjiä.  Yhä vahveneva epävarmuusdiskurssi leviää tällä hetkellä yhteiskunnassamme, joka paljolti lepää median tiedon varassa.

Ihmettelen ja kummastelen, minkälaisen tiedon varassa olemme! Päällisin puolin näyttää siltä, että hyvin menee – autokanta ei katoa, tiet täyttyvät, ruuhkat ahdistavat ja palkat juoksevat.

YT-neuvottelujen suma ei silti ota loppuakseen. Kummastelen, missä se näkyy – ei ainakaan työssäkäyvien elämässä – tai heidän, joita taloudelliset ongelmat eivät kosketa.

Missä ovat kaikki maamme irtisanotut – onko niin, että ahdinko alkaa vasta sitten, kun ansiosidonnainen loppuu? 

Suomalainen todellisuus on haavoittuva. Poliittisesti valittu kansallinen johto on tällä hetkellä hiljaa ja tavallaan kyvytön vastaamaan ihmisten hätään. Samaan aikaan AY-liike on suurennuslasin alla – johto lihoo ja voi hyvin, jäsenet kantavat huolta.

Suomesta on tullut murheellisten laulujen maa – nyt vain siinä kontekstissa, että turvaverkkojen purkamisen seurauksena arvot koventuvat ja kansamme varoista tiennanneiden eläkeyhtiöiden johtajien, tulevaisuutensa ja jälkeläistensä vaurauden pýhittämien omaisuuksien suojaaminen, on tullut tärkeämmäksi kuin suomalaisten kansana pärjääminen. 

Kysymys kuuluukin: onko Varma aina Varmaa? Varman johtaja lienee palkkansa ansainnut kaikkien meidän pienistä puroistamme.

Sen sijaan, kansalaisten rahojen keräys,  varmuuden varalta saattaisi saada erilaisia ilmenmenemismuotoja

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu