Korruptoitunut asuntotuotanto kerää korjausrahat vuokralaisilta?

Tänään olen käynyt useamman puhelinkeskustelun kunnallisten vuokra-asuntoyhtiöiden vastuuhenkilöiden sekä ARA:n vuokrien valvonnasta vastaavan ylitarkastajan kanssa. Mieltäni on pitkään vaivannut vuokrien muodostumisen perusteena esiintyvä korjauslisä, jota peritään useilta yleishyödyllisissä asuntoyhtiöissä asuvilta vuokralaisilta.

Tähän saakka omakustannusvuokrien määräytymisen valvonta on ollut kunnilla itsellään, eli rakennustoimintaa harjoittavilla. Vasta nyt 1.1.2014 valvonta on siirretty ARA:lle.  Keskustellessani ARA:n ylitarkastajan kanssa, hän naurahti, että onhan se ollut ’mielenkiintoista’, että toimija itse valvoo omaa toimintaansa.

Espoon kaupunginhallituksen jäsenen kanssa korjauslisä -keskustelua käydessäni ymmärsin, että vuokra-asujat maksavat ensin talon lainat ja kun lainat on maksettu, talo on kuntien omaisuutta, mutta vuokrat pysyvät samansuuruisina – eli vuokralaiset lähtevät tasaamaan muiden talojen kustannuksia, kustannettuaan ensin vanhojen talojen saneeraukset.

ARA:n suosituksen mukainen korjauslisä on tarkoitettu rakennusten saneerauksiin – mutta valvontaa ei ole, mihin rahat käytetään. Esim. Espoossa on lähes 15.000 kunnallista vuokra-asuntoa, joissa jokainen vuokralainen maksaa kuukausittain 10 % vuokran määrästä kunnan tilille. Korjauslisän perintä ei ole  lakisääteinen. Laki tästä puuttuu, mutta kuulemani mukaan poliitikot eivät pääse asiassa yhteisymmärrykseen. Mielestäni suositukset ovat ohjeellisia, mutta niitä käytetään innokkaasti lain puuttuessa.

Ympäristöministeriön tehtävänä on asumiseen liittyvien ongelmien selvittely. Poliittisen eripuran takia vuokra-asumiselle ei ole saatu riittävän selvää lain turvaa.

Sen sijaan median tehtäväksi on annettu rummuttaa vuokra-asuntojen vähäistä tuotantoa, vuokra-asuntojen puutetta ja asumisen kalleutta erityisesti pääkaupunkiseudulla.

Samaan aikaan, kun vuokra-asunnoista on huutava pula, monet asunnot ovat tyhjillään. Mihin perustuu  asuntojen panttaaminen? Siihenkö, että asumisen hinnat voidaan pitää korkeina, vai siihen, että kansalaisten mielikuvat asunnonsaannin vaikeudesta pitävät heidän hiljaisina. On vaikea uskoa tuhansien hakijoiden jonoihin – miten totta ne ovat!

Valtio subventoi korkeita vuokria asumistuen muodossa. Ihmettelenkin sitä, miksi näin annetaan jatkua vuodesta toiseen. Näkisin tässä mm. kuntien ja myös yksityisten vuokranantajien keinon rahastaa valtiolta.

Voi olla, että sohaisen tässä mehiläispesää, voi olla että en. Korjauslisän perintä myös uusissa taloissa asuvilta on käsittämätöntä. Ystäväni, joka uuteen kunnalliseen vuokrataloon muutettuaan noin kolme vuotta sitten, on maksanut korjauslisää jo 3000 euroa. Jyvitys perustuu neliömäärään. Tässä kyse oli 50 neliöisestä asunnosta.

Mietitään, että perhe, joka asuu 100 neliöisessä asunnossa, on maksanut tuon summan tuplana. Todennäköisyys kuitenkin on, valtio on asumistuen muodossa subventoinut kunnalle melkoisen summan.

Korruptio on sanana mielenkiintoinen. Vaikka Suomi todennettiinkin vähiten korruptoituneeksi maaksi, on silti hyvä olla valveilla. Sanonta, että ’ei korppi korpin silmää noki’, on kuitenkin hyvä tunnistaa, erityisesti nyt, kun asuntojen omakustannusvuokrien valvonta otettiin ’korpeilta’ pois.

Mielikuva siitä, että vuokra-asuntoja olisi liian vähän, erityisesti pääkaupunkiseudulla, on harhaanjohtamista. Katsokaapa vaikkapa VVO:n sivuja, vapaita asuntoja on runsaasti, mutta vuokrat hirvittävät.

 Kyse ei ole asuntovajeesta, vaan ylihinnoittelusta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu