Lasten ja nuorten sijoitukset ja huostaanotot, espoolainen dilemma!

Aikamme elää säästöliekillä. Vai elääkö?  Kaikilla yhteiskunnallisilla sektoreilla säästöjä vaativa niukkuuden ilmapiiri on viemässä päivähoidossa, peruskoulussa, ammattioppilaitoksessa, yliopistossa ja terveydenhuollossa toimintamahdollisuudet ja ihmisten toivon. Toisaalla, rahaa on, rahaa saadaan ja jaetaan. Kyse onkin, miten, kenelle ja millaisin edellytyksin.

Kehitys on vaarallinen. Samaan aikaan valtion painottamilla säästöohjelmilla kuntasektorilla on jo saavutettu voittoa. YT-neuvotteluin työntekijöitä on irtisanottu, jolloin vastuu heidän toimeentulostaan on siirtynyt valtiolle tai ammattiliitoille. Kunnat toimivat ikään kuin liiketaloudelliset yrittäjät, vaikkakin verovaroin.

Taloustieteilijät ilmaisevat (mm. S. Korkman), miten Suomella ei ole vielä hätää.  Hätänappulaa on kuitenkin jo painettu, vaikka selvityksiä tulevista ei ole tehty.   Seuraamukset, joita ylimitoitetut säästöt aiheuttavat yhteiskunnallisina turhaumina ja välinpitämättömyyden lisääntymisinä, ovat täysin ennakoimattomia.

Uusin Länsiväylä (12.2.2014) kertoo, miten lasten ja nuorten huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Kiireellisten sijoitusten määrä on jokapäiväistä. Miettikää, jokapäiväistä – Espoossa! Mitä sillä tahdotaan sanoa päättäjille, yhteiskunnassa eläville, perheiden hyvinvoinnista vastaaville?

Valtio on yhtä kuin Hallitus ja Eduskunta – kansalaisten valitsemat päättäjät. Kuinka moni kansalainen on jättänyt äänestämättä, turhautuneena.

Kunta on yhtä kuin Kunnanhallitus ja Kunnanvaltuusto, joihin valikoituu kuntalaisten valitsema edustuksellisuus.

Yhteiskunta on yhtä kuin ME. Kun puhutaan yhteiskunnasta, unohdetaan, että olemme äänestäneet päättäjiksi henkilöt, joiden vastuulla on kansalaistensa hyvinvointi.

Poliittiset painoarvot ovat vaarallisia. Yhteen hiileen puhaltaminen ei ole päättäjien ensisijainen toimintamalli. Yhteiskunta toimii niin. Poliittiset arvioinnit yhteiskunnan tilasta värittyvät luonnollisesti oman edun ja taloudellisen sekä poliittisen tuen saamisen kautta.

Valtion jakamat puoluetuet suhteessa kannatuksiin, olisi lopetettava. Kansalaiset eivät ole tästä menettelytavasta tietoisia. Puoluetuilla tehdään ’kauppaa’. Puoluetuet ovat kansalaisten verorahaa, jolla hankitaan puolueille mm. kiinteistöjä ym. etuisuuksia, jotka ovat kansalaisilta täysin piilossa.

Espoossa, Suomen parhaiten pärjäävistä kaupungeista, lapsia ja nuoria sijoitetaan joka päivä.

Espoossa asuu vaurasta väestöä. Lähes jokaisen ok-talon pihassa on vähintään 2 autoa. Espoossa asuu myös köyhää tai heikosti toimeentulevaa väestöä. Useimmilla heistä ei ole autoa tai edes rahaa ostaa bussilippua.

Suomalainen ei ole tyhmä, suomalainen on alistettu. Taloudellisesti ja henkisesti. Suomalainen uskoo auktoriteetteihin, jotka sanelevat ehdot.

On raskasta kuulla vuodesta toiseen, miten kansalaisten hyvinvointiin on tulossa leikkauksia. Salakavalat leikkaukset ja verojen korotukset, mm. tasaveroina ruuassa, ovat jo varmistaneet tulonjaon epätasa-arvoa.

On hyvä olla tietoinen, että espoolaisessa hyvinvointia korostavassa kaupungissa, kaupunginhallituksen puheenjohtajana on toiminut perussuomalainen  Timo Soini.  En tiedä, onko saanut aikaan kaaosta vai hyvinvointia – hyvinvoinnilta se ei kuitenkaan näytä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu