Ajatuksia asenteista ja arvoista suomalaisessa arkirealismissa

Puhuttaessa ihmisoikeuksista, usein syyttävän sormi osoittaa poispäin. Puhuttaessa arvoista, sormi suuntautuu itseen päin. Asenteet pysyvät, määrittävät puheita, toimintaa, syyllistävät.

Asenteet lukitsevat ihmisen, toisaalta asenteet tuovat myös turvaa. Asenteista irtipääseminen saattaa olla ylivoimaista. Siksi onkin hyvä ymmärtää ihmistä, joka oman turvallisuutensa takia pysyy ajattelutavassaan. 

Kuuntelin Ylen aamu-tv:n kutsumien haastateltavien, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Aino-Kaisa Pekosen ja perussuomalaisten kansanedustaja Pentti Oinosen argumentointia Eduskunnan lähetekeskusteluun tulossa olevasta tasa-arvoisen avioliittolain pohdinnoista.

Älyllistä keskustelusta ikävä kyllä, ei syntynyt, sillä molemmilla oli nimenomainen valmiutensa puolustaa omaa näkökulmaansa tasa-arvoisen avioliittolain merkityksistä. Hieman koin myötähäpeää Oinosen kyvyttömyydestä, mutta samaan aikaan tunnistin suomalaisen ’jäärän’, jonka pää ei käänny, ei, vaikka ymmärrys loppuisikin.

Suomalaisten arvot ovat perinteiset; rehti, rehellinen ja täsmällinen. Veljeä ei jätetä!

Suomalainen haluaisi pitää kiinni juuri noista arvoista, mutta yhteiskunnallinen ja tietotekninen kehitys on  onnistunut kiilaamaan arvojen sisäpiiriin ja jopa onnistunut murtamaan niiden merkityksen.

Asenteet erilaisuutta kohtaan ovat vahvistuneet. Vaikka vähemmistöä edustava ihminen itsenään olisi hyväksytty, saattaa hän ryhmäänsä edustavana olla uhka.

Onkin hyvä tunnistaa pelot, jotka syntyvät ulkoa tulevista uhkista. Uhka voi olla työpaikan menetys, sosiaalitukien ohjautuminen henkilöille, jotka eivät ole veroja maksaneet. Uhka voi olla myös keinottomuus ja vaikuttamisen puuttuminen. Uhka on ylipäätään erilaisuus, joka pelottaa. Ihminen on sellainen, pelkäävä ja varauksellinen.

Kansanedustaja Oinosen puhuessa perhearvoista, oli hän vilpitön. Hän todella uskoo niin, että vain mies ja nainen voivat perustaa perheen ja saada lapsia. Siihen on turha lähteä argumentoimaan, sillä lopputulema on sama.

Sen sijaan lähtisin tarkastelemaan asennemanipulointia, jota myös esiintyy suomalaisessa arkirealismissa.

Perussuomalaisten johtajan ehdoton näkemys on raamatullinen, tai ainakin siihen hänen ajattelunsa uskon perustuvan. Esimerkiksi; mies on naisen pää tai homous on syntiä. On hankala tunnistaa, kenen puutarhaan haluamme istuttaa tulevan elämämme puun.

Väinö Linnan romaanit ovat värittäneet viimeiset 70 -vuotta suomalaista ajattelumaailmaa. Tiedän, miten viisikymppiset miehet edelleen lukevat toistamiseen Tuntemattoman sotilaan. Miksi juuri viisikymppiset miehet?  Kenties heidän arvonsa vahvistuivat vasta sotilassankaruudesta, jota heidän isosisänsä edustivat.

Olen nähnyt itkevät miehet, jotka surevat isoisiensä kohtaloa. Olen nähnyt miehet, jotka kunnioittavat sydämestään sankaruutta, kokemuksia ja selviytymisiä, jotka heitä ihmetyttävät. Tämän ikäluokan miehet ovat jääneet kiinni esivanhempiensa sankaruuteen. Silti, he pärjäävät arvoilla, jotka siirtyivät isovanhemmiltaan.

On hyvä tarjota ymmärrystä suomalaisille, jotka ovat eläneet vanhempiensa ja heidän vanhempiensa menetykset, epävarmuuden ja turvattomuuden.