Sateenkaarihallitus ja kansa – ei meiltä mitään kysytä!

Urhoolliset suomalaiset, joiden elinoloja on viimeiset kolme vuotta erilaisin leikkauksin, veronkorotuksin ja kestävyysvajeuhkailuin pidetty vaiti, hiljaisina ja osaansa tyytyväisinä, saattavat nyt miettiä kohtaloaan. Kansallinen 20 euron palkakorotus oli uhraus, josta kummemmin ei palkansaajilta kyselty, siihen oli suostuminen. Ota tai jätä!

Työpaikat on viety, arvonlisäverolla ruoan hintaa nostettu ja pääkaupunkiseudulla asuminen maksaa enemmän kuin monien nettotulo.

Tässä maassa hyvinpukeutuneet ja hyvinsyöneet & -juoneet päättäjät rellestävät yhteiskunnan verorahoilla.

On hyvä muistaa, että valtaansa valitut, eduskunnan 200 sekä heistä valitut ministerit, käyttävät suvereenisti asemaansa hyväkseen. Kun valtio maksaa, ei tarvis olla huolissaan. 

On selvää, että valtion uhrikukkarossa näkyy vaje ja kummallista kyllä kukkaron pohjaa on alettu syventää tietoisesti. Tietoisena, että kansa hiljenee.  Erityisesti eläkkeelle siirtyvät voivat tuntea niskoillaan kestävyysvajeen ahdistuksen, joka johtuu suurista ikäluokista! Hyi, ettäs kehtaatte elää vanhoiksi!

Ammatillisena viitekehyksenä voin sanoa, että hätä näkyy eniten auttamisyksiköissä, ei valtion rahakassan vartijoiden moraalisena krapulana.

Raha on joka tapauksessa sana, jolla kansalaisten elämänlaatua määritelllään.

Meille on tehty selväksi, että kestävyysvaje on seurausta ikäluokkakurjuudesta. Jokainen kansalainen, joka syystä tai toisesta uskaltautuu eläkkeelle ennen aikojaan, on yhteiskunnan suurin vihollinen – kestävyysvajeisena.

Miltä näyttäisi, jos eläkeläisten kirjoa tutkittaisiin tervein lähtökohdin. On mahdollista, että jotkut eläkkeelläolevat tienaavat TUHANNEN pieneläkeläisen tulot.

Tai, jotkut, vanhoiksi eläneet lesket, ovat kuitanneet valtion eläkkeitä vuosikymmeniä. Silti heillä on ollut kumppani, joka on asunut, mutta EI OLLUT KIRJOILLA.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu