Suomalaisen miehen korpivaellus ja työhön samaistumisen dilemma!

Elämä ei ole vain laiffii, elämässä joutuu ajoittain tosiasioiden eteen. Silloin, kun tosiasiat puhuttelevat, ollaan jo lähellä katastrofia. Ollaan lähellä luopumista, perheen menettämistä, itsensä kadottamista.

Viime ja tämän vuoden jokaisena päivänä tietoisuuteemme on ilmituotu irtisanottuja, työyhteisöstään hylättyjä, ammattiosaavia, kenties yksiasuvia miehiä. Miehiä, jotka olivat eronneita, miehiä, jotka olivat kasvuvaiheissaan, perheen perustamisaikeissaan.

Nykyinen ikäpolvi, jonka vanhemmat elivät sotatraumaisten vanhempiensa kasvattamina, ovat omalla tavallaan uudenlaisen hylkäämiskokemisen uhreja.

Paperitehtaiden miehet ovat kasvaneet paperitehtaiden armoilla. Kun tehdas lakkautetaan,  miehet sammuvat. Miesten arvovalta, itsemäärämisoikeus ja toimeentulo kutistuvat kuin villapaita ylikuumassa vedessä.

Miehen identiteetti tukahtuu, jos se oli luotu vain työntekijänä. Miehen identiteetti ei sammu, jos hän eli työnsä ulkopuolella.

Suomalaisen miehen itsekunnioitus on kadoksissa. Arvostuksen noutaminen naisten avulla on kadotukseen tuomittua. Naiset eivät arvosta miehiä, jotka pelkäävät. Naiset eivät kunnioita miehiä, jotka kumartavat  menestystä, taloudellista-, tai muuta valtaa.

Nainen arvostaa miestä, joka on sanojensa takana.

Suomalainen mies on kasvattajiensa uhri. Miehen alistuminen naisten määräysvaltaan on tuhon tie.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu