Suomalainen illusio – rakennemuutos ja säästöpolitiikka

Presidentti Niinistö on tänään antanut hallitukselle vastuuvapauden ja pyytää hallitusta toimimaan toimituksellisena, kunnes uusi kokoonpano on vahvistettu minihallitusneuvotteluissa.

Samaan aikaan kun Venäjän ja Ukrainan neuvottelut kaasuvelkojen maksusta kariutuivat, käydään maassamme debattia rakennemuutoksen välttämättömyydestä, jotta kansamme pelastuisi pahimmalta, ennakoitavissa olevalta katastrofilta, kolmen A:n menetykseltä.

Tavallisen kadun- tai multapellon tallaajan perspektiivistä nähtynä, suomalaiskansallinen hätähuuto tuntuu köykäiseltä. Silti, se on vakavasti otettava, pelottava yhtälö. Pelottava siksi, että jokainen yksilö joutuu arvioitavaksi tulojensa ja etuuksiensa virvatulessa.

Samaan aikaan, kun valtaa käyttävä korkein johtomme pelaa puoluejohtoisesti ihmisten elinehdoilla, jää pelinappuloina oleville kansalaisille aitiopaikka johtajuusteatterille.

Suomalaiskansallinen teatteri näyttää olevan tällä hetkellä vain yhden puolueen näyttämönä. Kokoomus ottaa tilansa esityksillä, jonka käsikirjoittajat eivät näyttäydy. Tosiasiassa valta asettuu yhteen ääneen, puolueen puheenjohtajaan, jonka sanoma on toistunut tautologisesti jokaisessa uutisessa, uutispätkässä ja painettujen tekstien lyhenteinä.

Rakennemuutos on sanana epäkelpo. Hän, joka ei ole perehtynyt poliittiseen tai sosiologiseen sanastoon, ei voi käsittää, mitä sana merkitsee. Mitä se tarkoittaa yhden ihmisen näkökulmasta? Rakennemuutos lieneekin siitä syystä peitesana, jonka suojissa kansalta viedään heidän toimeentuloedellytyksiään.

Toisaalta, tässä maassa tapahtuu rahavuotoa valtion kassasta käsittämättömiin, tuottamattomiin kohteisiin, mutta vain tavallinen veronmaksaja on se, jonka toimeentuloon päästään käsiksi.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu