Mummottelusta on tehty vapaata riistaa!

Kesällä ja etenkin lomalla on aikaa pysähtyä sanojen äärelle.

Olen jo pitkään tehnyt havaintoja, miten mummoutta käytetään jos jossakin yhteydessä vähättelevään äänensävyyn.  Sana mummo lienee perua englanninkielisestä sanasta 'grandma', joka ei oikeastaan kerro mitään sisällöstä, joka liittyisi aikuisvanhemmuuteen.

Aikuisvanhemmuutta on isovanhemmuus.  Lapsensa saaneet nuoret ovat useimmiten vielä itsekin lapsia. He tarvitsevat omia vanhempiaan runsaasti. Monissa vaiheissaaan ja vallattomuuksissaan.

Rääpäleet läpsäytetään sitten tälle, jo 'raskaasti' vanhentuneelle ikäpolvelle, jolla vielä on kenties käsivoimat kohdillaan vaipanvaihtoon ja tuttipullon kannatteluun.

Nämä grandmamat sitten ovatkin yht'äkkiä mummoja, joiden ikä vaihtelee 40 -70 -vuoteen. Jokaista lapsenlapsensa saanutta naista voi jo mummotella, iästään huolimatta. Hohhoijaa, nelikymppinen mummo!

Onhan tämä nyt ihan perseestä, että mummoilulle on lähdetty antamaan ikälopun ihmisen maine.

Mummoutta käytetään muutoinkin ikävällä tavalla hyödyksi kuin isovanhemmuuden nimissä.

Jaffa -mainos lienee paras esimerkki siitä, miten julmasti mummoutta hyödynnetään.

Haluaisin luoda isovanhemmuudelle arvostetumman nimen. Mummous on aikansa elänyt ja häpeään upotettava.

Isoäitiys ei näytä kunniakkaalta. Ehkäpä suuriäitiys voisi jo nousta korkeuksiinsa.

Ukit, vaarit, ukot,  ovat tietenkin luku sinänsä. Heidän rooliaan ei ole millään tavalla yhteiskunnallisesti aliarvostettu lastenlastensa mielikuvissa.

Vai, onko jollain muita kokemuksia?

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu