Röyhistelevä suomalainen – eurooppalainen kummajainen!

Maailmanlaajuinen levottomuus näkyy tällä hetkellä uutistarjonnassa, jota seuraamalla saamme vain osan siitä poliittisesta hajanaisuudesta, joka hallitsee yleistä.

Kun yksittäisenä henkilönä yrittää etsiä vastauksia useammilta kansainvälisiltä kanavilta, tulee mieleen, missä neutraalius, miten suhtautua ja suodattaa uutistarjontaa.

Suomen kansanvälinen asetelma on ristiriitainen. Toisaalta olemme Eurooppaan integroitunut, toisaalta äärimmäisen (taloudellisesti) riippuvainen naapurivaltiostamme Venäjästä. Vai olemmeko? Miksi ei Ruotsista, jonka alamaisia olimme ennen Venäjää?

Miten suomalainen yhteiskunta pelaa kansalaistensa arvoilla ja tunteilla? Tietoa ei jaeta tietoisesti, koskapa tiedolla arvioidaan olevan haitallinen vaikutus kansalaisten mielialoihin.

Hallitus odottaa kevättä, sanoo PS:n puheenjohtaja Timo Soini! Provokatiivinen ilmaus, joka omalla tavallaan pelottaa, toisaalta helpottaa. Soinin tehtäväksi liennee jäänyt provokatiivisuus. Sillä on merkityksensä, vaikkakin hämmentävä lohduttomuus.

On hyvä olla tietoinen, että kansakuntamme ei ole vain voittaja, vaan kansakuntamme on myös röyhistelijä!

No, serkkuni, jonkinlaisena tunnettu säveltäjä Jean Sibelius, kannusti suomalaisuutta vahvuuteen. Minäkin kannustan, vaikka olenkin häntä vähäisempi ääni.

Pienen kansan ainoa mahdollisuus on identifioituminen omaksi itsekseen. Taiteen, tieteen, musiikin ja älyllisen kohtaamisen avulla! Suurvaltioiden  temmellyskenttänä olemme olleet ja taidamme yhä olla!

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu