Valtion-, kunnan- ja seurakuntien virastot – enimmäkseen suojatyöpaikkoja?

Onko aikamme tullut siihen pisteeseen, että on hyvä lähteä tarkastelemaan myös verovaroilla toimivia työpaikkoja, joissa yleensä tehottomuus on eräs merkittävin haitta.

On hyvä tiedostaa, että valtion-, kunnan- ja seurakuntien työyhteisöissä toimii vahvasti tunnollisia, osaavia ja ammattitaitoisia henkilöitä, mutta järjestelmät mahdollistavat myös välinpitämättömyyden, töiden lykkäyksen ja ulospäin mielikuvan luomisen, että päätösten synty johtuu resurssipulasta.

Todellisuus on varmasti toisaalla. Pelkästään tietoisuus siitä, että kerran virkaan valittua ei noin vain irtisanota, on mahdollistanut pelaamisen. On mahdollista, että sääntöjä on viime aikoina jouduttu kiristämään, mutta yhä edelleen on vallalla käsitys, että töiden laiminlyöminen ei ole irtisanomisen peruste.

Työmoraalin heikentyminen näkyy vahvimmin sektoreilla, joissa maksajana on valtio, kunta tai seurakunta. Maksaja on ikäänkuin kasvoton, jota voi huijata tarpeen mukaan. Toisaalta kaikissa työyksiköissä budjetit sitovat taloutta, mutta työntekijöiden oma moraali ei välttämättä tue budjettia.

Tähän eräs kokemus varhaisilta työvuosiltani yliopistossa, jossa akateemiset sihteerit aloittivat aamunsa hitaasti, kauppatorilla kahvia nautiskellen. Töihin ryhtymiseen tarvittiin jonkin verran kiroilua, meikkien korjausta ja kahvikeskusteluja.

Miespuoliset puolestaan viihdyttivät 'tyttöjä', kävivät korjauttamassa housuistaan pudonneita nappeja ja etsivät mielihyvää katseista, kosketuksista ja akateemiseta lumosta.

Tässä ajassamme, yliopistot ja muut opinahjot, jotka tuskailevat valtion määrärahojen puutteesta, joutuvat samaan aikaan tunnustamaan, että hyvät ajat ovat ohi.

Siitä huolimatta, valtion laitosten toiminta on kuolettavan hidasta. Kuntien työntekijöiden tavoittaminen tuntuu ylivoimaiselta. Esimerkki – tänään etsin Leppävirran kunnan kaavoittajaa – keskus sulkeutui jo klo 15.00, kaavoittajan puhelut ohjautuivat vastaajaan.

Seurakuntien talouden vartijoina toimivat niin vaaleilla valitut edustajat (äänestysprosentti n. 5-10 %) kuin kirkkoherrat.  Kirkkoherrojen valta on suuri.

Olen hyvin huolestunut siitä, miten suomalainen yhteiskunta on jämähtänyt viime vuosisadalle monella tasolla.

Merkittävin huolenaiheeni on verorahoilla toimivien yhteisöjen demokratia. Mielestäni sitä ei ole. On vain ns. tieteellinen harvainvalta, joka määrittelee  niin yhteiskunnallista ajattelua terveydestä, sairauksista, kuolemasta, lisääntymisestä, vanhusten hoidosta, mielenterveydestä jne.

Kaikesta huolimatta, maksamme veroina kaikkien noiden ammatillisten ihmisten palkat, tietämättä, kuinka heidän toimensa meitä kansalaisia hyödyntävät tai haittaavat.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu