Työtä vaille jäävien joukko kasvaa – mitä ihmisille tapahtuu?

Eilen Yle, tänään Ely, huomenna, joku muu ?

Nämä kansalliset YT-neuvottelut seuraavat nyt toinen toistaan. Jokaiseen yhteistoimintaneuvotteluun joutuva on huolissaan työpaikastaan. Työ tarkoittaa toimeentuloa ja selviytymistä. Työn menettäminen tuo pelon. Kysymyksiä risteilee mielessä, eikä kukaan voi niihin vastata. Vain itse. Itsen vahvuus tai heikkous suodattaa kokemusta.

Jokainen työstään riisuttu joutuu kohdallaan itsetunto -areenalle. Vaikka tiedosssa oliskin, että on tehnyt työnsä hyvin, ulosajetuksi joutuminen on AINA nöyryytys.

Työn menttämisen ohella kodin menettäminen on suuri uhka. Lasten päiväkodit ja koulut?  Mitä tapahtuu, jos?

Epävarmuudessa eläminen haastaa mielen ja tuo mukanaan kivun, joka ei ole aina vain alakuloa.

Työorientoitunut, suomalainen yhteiskunta on pelottava. Julmuudessaan yhdenkin henkilön ikävä kommentti voi suistaa herkän mielen raiteiltaan.

Verottajan herkimmän liipasimen kohteina olemme, me normaaliduunarit, jotka olemme maksaneet itsemme kipeiksi veroista. Mihin verorahat vuotavat?

Suuromistaja Björn Wahlroos ehdotti HS:ssa viime sunnuntaina, että suurmaatiloja voitaisiin verottaa nykyistä korkeammalla intensiteetillä. Kummastelen, miten työn raskaan raatajat maksavat myös heidän veronsa!

Mitä tapahtuu työtä vaille jääville?

On mahdollista, että työikäinen, koulutettu väestö pakkaa laukkunsa ja etsii tulevaisuutensa kauniimmilta laidunmailta. Tai, jos eivät, heidän velkansa, toimeentulovajeensa ja lastensa tulevaisuus, jää entistä enemmän yhteiskunnan vastuulle. Yhteiskunnan, jonka vastuuseen ei enää voi luottaa.

Suomalaisuuden arvoa voidaan mitata ihmisten sitoutumisella yhteiskuntaansa.

On huolestuttavaa, miten löysäksi sitoutuminen on viime vuoskymmeninä käynyt – vaalien äänestysprosentit kertovat karua kieltään.

Miten olemme kohdelleet nuoriamme, miten heidän elämäänsä on kunnioitettu?

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu