Ovatko lapset ja nuoret sosiaalitoimen kauppatavaraa?

Tämä tarina on matka, jonka alkua voisi kuvata tienä, jonka rakentamista kansakuntamme janosi, osasi, teki ja toteutti.

Aika, jonka alkupäässä kuljetimme puolisoni kanssa lapsiamme yksityisille hoitajille, tie, joka oli lumen ja kuran täyttämää, metaforana, tietöntä tietä.

Ensimmäiselle lapsellemme etsimme lehti-ilmoituksin päivähoitajaa. Tartuimme herkästi ensimmäisiin mahdollisuuksiin. Kokemusten jälkeen oli pakko ottaa lapsi pois, sillä hoitopaikassa lapsia pidettiin vain rahan takia, hoidosta ei voinut puhua. Eräänä päivänä menin yllättäen hakemaan lastani – hänet oli laitettu ulos, pinnasänkyyn. Huomasin, miten sirkutteleva hoitaja olikin hirviö, jolla ei ollut tunteita.

Epäuskosta uskoon nousu toteutui  demokraattisesti. Suomalaisessa päätöksenteossa puolueet olivat löytäneet konseksuksen. Kansallinen päivähoito tarvitseville toteutettiin. Lopulta vanhemmat saattoivat huokaista helpotuksesta – lähes subjektiivinen oikeus saada lapset päiväkotiin.

Kunnallisen päivähoidon mahdollistuminen on ollut turvaa tuova ja tarjonnut vanhemmille työssäkäymisen.

Seitsemänkymmentä, -kahdeksankymmmentäluvulle paluuseen emme halua. Myös  kahdeksankymmentäluvun alussa syntyneen lapsemme jouduimme  kiikuttamaan yksityisiin hoitoihin. Hänen onnekseen, hoitaja oli lapsiystävällinen.  Oli luotettava, oli hyväksyttävä. Silti, pieni epäilyn kipinä itää. Oliko sittenkään. Hoitopaikat olivat heikosti valvottuja tai ei ollenkaan.

Tämä tarina on myös matka aikamme sosiaalitoimeen. Tämä on matka maamme yhteiskunnalliseen ymmärrykseen siitä, miten lastenhoito-, huolto-, ja vastuut ymmärretään kauaskantoisina.

Lastensuojeluhenkilöstön tehtävänä on puuttuminen lasten kaltoinkohteluun tai heitteillejättöön.

On ollut nähtävissä, että viranomaisvalvonnan resurssit eivät riitä kaikkiin lastensuojelua vaativiin toimiin.

Ihmettelyn ja kummastelun sijaan, haastaisin kanssakulkijat tarkkailemaan lähellä olevia lapsia ja nuoria.

Lapset voivat olla tosi inhottavia, ärsyttäviä, aggressiivia ja ilkeitä. Tosiasiassa kaikkien noiden käytöshäiriöiden takana on hätä, pelko, ahdistus ja turvan löytäminen.

Sosiaalitoimi on hyvä palvelija, mutta ei aina hyvä isäntä.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu