Jonotan ruokaa en satiirilehteä!

Alter egoni huokasi syvään ja päätti kirjoittaa. Vuosia suomalaisessa kaupunkikuvassa jonoja seuranneena, viimeisin jonomuodostelma uusimman Charlie Hebdo'n 6 miljoonan painoksen ensinumerosta herätti minut ymmärtämään, miksi jonottaminen on mielekästä. Jonon päässä häämöttää onni ja autuus. Toisille ruoka, toisille kulttuuri. Joillekin skandaalista saatava hyöty!

Maassamme on jonotettu ylipäivittynyttä, maksutonta ruokaa jo vuosia. Samaan aikaan, kun ruokaa jonotetaan, jakelupäässä kummastellaan, miksi jonottajien määrä lisääntyy vuosi vuodelta.

Olen ymmärtänyt, että Suomi maksaa EU:lle jäsenyydestä enemmän kuin kantasuomalaiset maksuista hyötyvät.

Suurtilalliset, kuten Wahlroos ja Herlin nettoavat ison osan maatilatuista, vaikka eivät itse olekaan viljelijöitä. Tätä kummastelen.

Kummastelen myös surkuhupaista hallituksen selviytymiskeskustelua. Kokoomuksen galluppi -ennusteiden kiihtyvässä laskussa, puoluejohtaja Stubb nostaa profiiliaan kansainvälisessä kontekstissa.

Mitä ihmettä suomalaiset ajattelevat kauniiden ja rohkeiden hehkuvista kravateista, huolellisista hymyistä ja kansainvälisyyden kuohkeasta ilmapiiristä.

'Kaikki maksettu' – illusio tarjoaa valtiojohdossa oleville runsaan elämän. Kuitenkaan kaikki ei ole maksettu.  Ihmisten ahdingolla maksetaan valtion kuluja – suurina jälkiveroina, kohtuuttomina jälkiveroina, hirvittävinä jälkiveroina.

Hyvintoimeentulevana on helppoa tarkastella yhteiskuntaa oman elintason ulkopuolelta. Jokainen kansanedustaja ja ministeri edustavat palkansaajina yläluokkaa. Taloudellinen turva takaa sen, että maksut hoituvat, eikä tarvitse pelätä joutuvansa maksuhäiriöisten listalle. Listalle, jonka jälkeen elämänlangalle pääsyyn vaaditaan jo vuosia, vuosia ja vielä vuosia.

Leikkausmentaali on aikansa elänyt. Giljotiinia käyttävä yhteiskunta ei rikastu eikä saa kansaa yrittämään parastaan.

Kookas ja kosteasilmäinen valtiovarainministeri Rinne, on hyväntahtoinen, mutta heikko!

Suomalaiset käyvät kuuntelemassa ex-valtiovarainministeri, Iiro Viinasta. Viimeksi Tapiolan kirjastossa, miestä, jonka päätösten seuraamuksina suomalaisten yksityisyrittäjien itsemurhille altistui moni yrittäjyyteensä uskonut kansalainen.

Kadonneen aarteen metsästäjillä on ajassamme tehtävää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu