Lailla suojatut rahastajat – lain ulkopuoliset maksajat!

Laillistettu kansalaisten alasajo ja ryöstömentaali elää ja voi hyvin ajassamme. Suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan pesiytynyt virus valtaa alaa, eikä toipumiselle näytä olevan elinaikaa.

Mitä tarkoittaakaan lähes puolen miljoonan maksuhäiriöisen ja ulosoton helvetissä uiskentelevien lonkerot hyvinvoinnille? Tuolle kansalaisosalle, jonka mahdollisuudet yhteiskunnalliseen rakentamiseen on torpattu Finanssivalvonnan keinoin. Tuolle ihmisjoukolle, jonka elämänedellytykset on kahlittu monin rautaristikoin ja raskain avaimin.

Laillinen ryöstö kansalaisten tileiltä tapahtuu selvittämättöminä maksuina. Ulosotossa olevien velka ei lyhene, vaikka he maksaisivat palkastaan osuuksiaan hamaan maailmanloppuun saakka. Siitä pitävät ylisuuret korot huolen.

Häpeän tahrimat ylivelkaantuneet ovat herkullista aineistoa pikavippifirmoille. Myös kaikenkarvaisille filosofeille, jotka uskovat omaan hegemoniaansa. Toivo lienee ollut Kokoomuksen innostaja aikanaan – ei enää. Nyt sosiologi Jari Ehrnrooth on nostanut toivon käsitettä. Toivo ei ole enää politiikkaa, toivo onkin arvoja.

Murheellista todeta, että lainsäädännön hyvät aikeet rajoittaa pikavippiyrittäjien koronkiskontaa on heikosti onnistunut. Juuri sain kuulla, että vakavasti mentaalihäiriöinen, mutta luottotiedot omaava ihminen, on saanut suuren luoton pikavippiyrittäjiltä. Taustalla mahdollisesti luottotiedoton hyväksikäyttäjä.

Ylivelkaantuminen on sanahirviö. Onko kansalainen, jolla on alle kaksikymmentätuhatta velkaa ylivelkaantuneempi kuin kansalainen, jolla on kaksisataatuhatta velkaa?

Oletan, että vaalien lähestyessä, myös kansalaisten äänet kiinostavat.

Hädänalaisten aseman parantamisessa niin Vasemmistoliitto kuin Perussuomalaisetkin ovat olleet hiljaa. Niinkin suuren epäoikeudenmukaisuuden kuin lähes puolen miljoonan ihmisen sivussa pitämiseen he eivät ole millään tavoin puuttuneet. Soini ja Arhinmäki puolueidensa puheenjohtajina näyttävät hyvinvoivilta, lihovilta ja myhäileviltä omassa liemessään. Kyllä kansa tietää -mentaali ei näytä osuvan heidän laariinsa.

Onko tabu, että velkaantuneiden aseman selvittelyyn ei löydy poliittista ymmärrystä? Tietääkseni Keskustan Sipilällä on säätiö, josta jaetaan varoja hakemusten perusteella ylivelkaantuneille. Tämä on jo viesti siitä, että ymmärrystä löytyy, mutta se ei kuitenkaan riitä. On tiedettävä, on oltava selvillä ja osattava huolehtia.

On aika nostaa pöydälle se yhdeksänkymmentäluvun kissa, jonkia raapimisjälkiä edelleen paikataan. Jonka ääneen uudelleen päästetyt kissat naukuvat. Kissa Iiron, joka muistuttaa Pekka Töpöhännän muiluttajaa, Monnia, olisi kohtuullisen tervettä rauhoittua!

Suomalainen on aina ja kaikkialla ollut hyvä velanmaksaja. Sotavelat maksettiin Neuvostoliitolle ajallaan. Kovan työnteon oppineet suomalaiset ovat hyvää kansalaisainesta ja maksavat velkansa. Maksavat, jos tuloa on. Häpeävät, jos eivät kykene. Siksi onkin kummallista, että niskan päälle päässeet finanssi-ihmeet eivät luota kansalaisiinsa.

Oletan, että puolen miljoonan suomalaisen unohdus työmarkkinoiden ulkopuolelle, saattaa herättää puolueet pohtimaan vaihtoehtoja vaaliteemoilleen.

Mikäli maksuhäiriöiset unohtuvat, uskon ja toivon, että heidän äänensä eivät vaaleissa kaiu!

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu