Työpaikan etsijät teiden varsilla – eduskuntaan halutaan hinnalla millä hyvänsä!

Jokainen puolue lienee ohjeistanut ehdokkaitaan näkyvyyteen. Näkymiseen kaikilla mahdollisilla areenoilla, myös kirjoittamisen keinoin. Täällä Puheenvuoro -blogeissa ehdokkaita on paljon. On lähes mohdotonta tunnistaa jokaisen ääntä. Toisaalta puheet linkittyvät vahvasti puolueiden pakotteiseen ideologiaan, toisaalta ehdokkaiden omaan naivistiseen ymmärrykseen poliittisesta tietämättömyydestään. 

Melkein hävettää, miten puolueiden ilmiasussa on jo valmiina miljardien säästöt. En pysty kohtaamaan ehdokasta, jonka suussa kapulat vellovat. Puolustautuminen, senhän kaikki ovat oppineet jo lapsuudessaan. Toivottavasti ainakin kansanedustajuteen pyrkivät.

Miten yksittäinen ehdokas voisi nousta toisen yläpuolelle?

Puolueet ovat ehdokkaidensa ulkoasu. Yksittäinen ehdokas ei pääse sooloilemaan. Ehdokkaat satsaavat neljän vuoden työpaikkaansa kahdeksan vuoden tulonsa. Sekö on tavoite, jos valtaan haluaa?

Valta, tottakai kiehtoo ja usko omiin mahdollisuuksiin vaalien alla on huipussaan.

Puolueet ovat mielestäni ehdokkaiksi ryhtyneiden hyväksikäyttäjiä.

On selvää, että tuntemattomasta ei hevin nousta eduskuntaan. Puolueet tarvitsevat ehdokkaiden tunnettuutta, varallisuutta ja hyväuskoisuutta,  saadakseen mahdollisimman hyvän äänimäärän, puoluetukien jatkumon ja riittävän ehdokasmäärän tavoitteeseen pyrkiessään.

Yhteiskuntamme arvomaailman kestävyys on myös aikalaiskysymys. Emme ole vain oikeistolaisia tai vasemmistolaisia, olemme suomalaisia, joilla on ollut mahdollisuus oppimiseen, vaurastumiseen, turvallisuuteen ja älylliseen vahvuuteen.

Suomalaisuus on ennen kaikkea perusturva, joka kantaa. Puolueiden ristiriitainen arvottaminen ei saa olla enää suomalaisuuden esteenä.

Siksi ja ennen kaikkea siitä syystä, nyt kansanedustajuuteen ehdokkaina olevien olisi hyvä tunnistaa, kenen hyväksi kampanjarahansa sijoittavat: puolueensa vai Suomen.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu