Eläimet heitteillä hoitohinnoittelun takia

Olen ollut onnekas, sillä parsonrussellinterrierini Milona sai elää terveen ja hyvinvoivan elämän. Kunnes, ikää tuli hieman yli 10 -vuotta – hänelle alkoi ilmentyä joitakin vaivoja.

Ensimmäinen käyntimme Animagiassa näytti, että sokeriarvot olivat koholla.  Milonalle aloitettiin insuliinihoito pistoksina viime vuoden syyskuussa. Tämä eläinlääkärikäynti maksoi joitakin satasia. Piikitin Milonaa noin kuukauden, mutta oireet eivät kadonneet. 

Lauantain vastaisena yöllä koirani alkoi oksennella. Oksentelua jatkui ja soitin pääkaupunkiseudun päivystävälle Viikin pieneläinklinikalle, soitto maksoi 11.99 euroa. Lähdin kiireesti viemään oksentelevaa koiraani Viikkiin, jossa hän parin tunnin odottelun jälkeen pääsi ensimmäiseen tarkastelukeskusteluun.  Keskustelun aikana koirani oksenteli, mutta yritti silti olla reipas ja osallistuva.

Lopulta, kun yksi, vain yksi päivystävä eläinlääkäri ehti tutkia koiraani, minulle tultiin kertomaan, että Milonalla on ongelmia, jotka vaatisivat kuvauksia. Mihin olisin valmis? Tähän saakka hoidot olivat jo 300 euroa (la ja su Viikin taksat ovat 50% ja 100 %)

Kysyin, mitä jatkohoidot maksaisivat. Ultraäänikuvaus 280 euroa  +50% ja nesteytys seuraavat päivät 300 euroa/vrk.

Lopulta sain tilannearvion, jolloin minun oli päätettävä, haluanko jatkaa koirani elämää vai tehdä ratkaisevan päätöksen hänen elämänsä lopettamisesta.

Jos olisin ollut Herlin tai Wahlroos, olisin varmasti toivonut, että Milona hoidetaan asianmukaisesti, sillä ei hän vielä mikään vanhus ollut eikä muutoinkaan raihnainen.

Soitin läheisilleni ja ilmoitin, että Milonan elämä on nyt meidän käsissämme.

Yhteisellä päätöksellä tulimme siihen tulokseen, että meillä ei ole varaa jatkaa hoitoja.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten paljon lemmikkieläinten hoidot maksavat. Täysin käsittämättömiä summia.

Tästä syystä on selvää, että suuri osa lemmikeistä, joita nykyisin on paljon, jäävät hoidoitta.

Tämäkö on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan arvomaailma? Ihmisten putoaminen turvattomuuteen, johtaa myös eläinten heitteillejättöön.

Tietojeni mukaan pääkaupunkiseudun alueella nimetty eläinlääkärien valvonta-aika ei riitä kaikkiin eläinsuojelullisiin tarpeisiin. Turussa oli Anja Eerikäinen, mutta hänenkin manttelinperijänsä taisi väsyä ylimieliseen ymmärtämättömyyteen.

Edellytän, että eläinsuojeluun on saatava työntekijät, joiden vastuulla on lemmikkieläimet. Tuotantoeläimet on saatava erillisille suojelupiireille.

Äänestän vain ja ainoastaan henkilöä, jonka sydän ja tietoisuus toimii eläinten hyvinvointiin. Ihmiset pärjäävät aina.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu