Suomalainen kuplaherkistely

Murheellisten laulujen maasta laulaessaan, Eput tuskin puhuivat NYT, vaan ENNEN -ajasta.

Pääkaupunkiseutulainen kummastelu ja kuplaantuminen suomalaisesta reaalitodellisuudesta, on pelottava ja vaarallinenkin. Arvaamattomalta tuntuu, että pienikansainen Suomi eläisi vain yhtä todellisuutta. Timo K. Mukka kirjoitti aikanaan realismia pohjoisen suomen uskonnollisista pakkopaidoista. Ihmisten tahdon nujerruksista ja köyhyyden tuomasta alistuneisuudesta.

Korkeakulttuuriseksi muuntunut kansamme kuvastaa häivähdystä arkirealismista maaseuduilla. Maaseuduilta tapahtunut invaasio pääkaupunkiseudulle on ollut välttämätön työn perässä juoksu. Suurimmalle osalle pääkaupunkiseutua viimeisten neljänkymmenvuoden ajalta asuttaneille lähtöasuinapaikkana on olleet maaseutukaupungit ja -kylät.

Jokainen jälkipolvelainen on todennäköisimmin saanut kosketuksen vanhempiensa entisille asuinsijoille. Todennäköisesti yksikään uuden ikäpolven nuori ei ole välttynyt vanhempiensa tai isovanhempiensa taustoista. 

Viinalla valeltu perhe-elämä, väkivalta ja viimeinen erhe kuuluvat sodanjälkeiseen aikaan. Sodankäyneiden miesten pojat eivät halunneet sortua alkoholiin kuten isänsä.  Toisin kuitenkin kävi.  Puhumattomat ja alkoholiin turvautuneet isät sekä alistetut äidit,  veivät monet suuren ikäluokan pojat isiensä kohtalon kautta alkoholin suurkuluttajiksi. Tunteiden kieltämisen kautta alkoholi vapautti itkun. Itkun, jota isätkin näyttivät vain juopuneina.

Suomalaisen alkoholinkäyttökulttuurin muuntaminen kohtuuseen vie aikansa. Monet sodanjälkeisen ikäpolven miehet ja naiset, viina on vienyt hautaan, liian varhain.

Kansakuntamme vahvuus on kuitenkin uudeksi kasvussa ja periksiantamattomuudessa.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu