Säästötalkoot – kenen kustannuksella!

Keskiviikon aamupuuroa keitellessäni havaitsin kummallisia tuntemuksia ihollani. Ikään kuin reaktiot tulevasta kello neljäntoista pauhusta päättivät antaa ennakkovaroituksen. Minulla ei ole ihottumaa, ei psoriasista, eikä mitään muitakaan allergisia ongelmia.

Minulla on vain kokovartaloiho, joka päätti ryhtyä punoittamaan.

Tietenkään, en ensimmäisenä lähtenyt varaamaan aikaa terveyskeskuslääkärille. Ajattelin, että pianhan tuo punoitus rauhoittuu. Kuuntelin kolmen Ässän selvityksiä tuleville vuosille, värillisiä ja lopulta värittömiä strategioita.

Näppylät yllättäen nousivat ja kutina kiihtyi. Tuskin löysin vartalostani käsiä, jotka ehtisivät kaikille ihoni herkistyneille pinnoille. Mafiosojen hymyistä mitään ei jäänyt kysymysten varaan.

Uskoni joutui koetukselle. Luottamuksensa kolmiyhteyden löytäneet apostolit nousivat Suomen leijonan kadeteereille, kuin voittajat.

Maa, isänmaani ja äidinkieleni, johon vanhempani minut saattoivat, tietämättään millaiseen kärsimykseen, oli hädässä. Hädässä olevan maani johtajiksi valikoituneet ovat nyt päättäneet tuhostani.

Olen tehnyt työtä elääkseni. Teen vieläkin työtä elääkseni. Eläkkeellä, jota saan, ei pääkaupunkiseudulla selviydy.

He eivät ole nähneet, että teen työtä, elääkseni. Teen työtä lapsilleni ja heidän lapsilleen. Luen ja kirjoitan. Kerron satuja, joita he eivät ole aiemmin kuulleet. He pyytävät, lisää. Minä kerron.

Maassamme on eläkeläisiä, kuten Suomen Pankin pääjohtajaksi jääneitä, suureläkeläisiä. On myös kansanedustuslaitoksesta sopeutumiseläkkeelle jääneitä, jotka voisivat vielä tehdä työtä, mutta eivät tee.

Ei ole oikein, että pieneläkkeiden indeksikorotukset pysäytetään. Ei ole oikein, että pieneläkeläisten veroprosentit ovat korkeat.

Oikeudenmukaisuuden huumassaan, leikkauksia ja säästöjä tehtailleet apostolit, unohtivat kansalaisryhmän, joka ei huuda, mutta kyseenalaistaa. Pieneläkeläiset.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu