Uskonnollisuus suomalaisessa yhteiskunnassa!

Olisi kummallista, jos emme tunnistaisi uskonnollisuuden merkitystä suomalaisen yhteiskunnan vallankäytössä. Useat eri lahkot pitävät maaperää äänestyskäyttäytymisellään. Pohjoisessa Suomessa lestadiolaisuus elää edelleen vahvana ja mahdollistaa joko kekustalaisen tai kokoomuslaisen  vallankäytön mahdollistumisen.

Aika, jolloin kirjailija Väinö Linnan romaanit saivat maaperää kansallistuntoihimme, ovat edelleen ajankohtaisia.

Yleensä uskonnollinen ajattelumalli vierastaa vasemmistolaisuutta, sillä pelkona on uskon kieltäminen. Paradoksaalista onkin, että samaan aikaan, kun vähäosaisten auttaminen on otettu seurakunnan toimintaan, varotaan liittymistä vasemmistolaiseen.

Vasemmistolaisaate ja uskonnollisuus ovat hyvinkin liki toisiaan.

Nykyinen oikeus- ja työministeri Jari Lindström on kahden tulen välissä. Työedellytystensä ja puolueensa, Timo Soinin katolisuuden arvojen muotissa. Onko työ- ja oikeusministeri myös itse henkisesti mieltänyt puolueensa johtajan uskomukset?

Eihän tuonkaltaiseen ehdottomuuteen ministeriä voi puolueensa puheenjohtajakaan pakottaa. Jos Jari Lindström on itse tasa-arvoisen avioliiton vastustaja, todennäköisyys on, että hänen ministerinä toimimisensa päättyyisi nopeasti.

Toisaalta, ministeri Jari Lindström on mielestäni astunut liian suuriin saappaisiin. Ei siinä auta se, että on jonkin puolueen jäsen ja valmis töihin.

Miksi vasemmistolainen aate ei enää kantaisi? Miksi perussuomalainen ajattelumalli olisi vaihtoehto?

Vasemmistolaiset johtajat ovat vauraudessaan unohtaneet kansansa. Ihmisten hätä ei heitä kosketa. Ihmisten hätä kaikkoaa, kun oma elämä on taloudellisesti turvattu.

Johtajat, jotka ovat valmiita puolustamaan ihmisiä, joiden elämänedellytykset ovat jäämässä vaurauden varjoon, ovat parhaita.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu