Kun mies itkee, alkaa tapahtua

Kuva itkevästä kreikkalaisesta eläkeläismiehestä tyhjentyneen pankkiautomaatin vieressä on havahduttanut ihmisiä ympäri maapallomme. Ehkä eniten miehiä.

Nyt australialainen, menestynyt mies, kreikkalaisen isän poika, tunnisti itkevän. Itkevä mies on isänsä ystävä. Tästä Australiaan muuttanut kreikkalaismies sai impulssin ryhtyä toimiin. Keräyksiä, rahalahjoituksia, suoraa toimintaa.

Miehen itku koskettaa. Koskettaa kenties enemmän kuin naisen tai lapsen. Jälkimmäisten itkuun on turruttu, miehen itkuun ei, vielä.

Kuva puhuu enemmän kuin sanat. Kuva on myös tunnetta, jonka sanat saattavat turmella.

Luin eilen Jörn Donnerin Pikku Mammutin, jossa hän päiväkirjauksissaan useampaan otteeseen tunnistaa itkuisuutensa. Itkeminen saattaa hämmentää ns. raavaan miehen. Mistä ihmeestä ne suolaiset vedet kumpuavat silmiin, enhän minä nyt mitenkään voi itkeä.

Isäni, sotaveteraani, ei itkenyt. Paitsi silloin, kun hänen lapsensa kuoli. Oli lupa itkeä. Seuraavan kerran hän itki, kun vaimonsa, äitini, oli viety sairaalaan. Menin hänen luokseen. Näin lohduttoman vanhan miehen, joka itkee.

Minulla on viisi veljeä. He ovat itkunpidättämisen mestareita. Paitsi, ehkä vanhin heistä, joka menetti äitinsä synnyttyään, isäni ensimmäinen puoliso.

On selvää, että poikia ilmeisimmin edelleen vahvistetaan sloganilla;  'pojat eivät itke'!

Olin jo siinä ymmärryksessä, että pojille suodaan myös itku siinä missä naurukin. Eipä taida.

Sen sijaan, suomalaisessa ajanvieteohjelmistossa on kehittynyt miehille ilmeisesti hyväksi havaittu nauratusilmiö.

Jopa itkulle sijaistoimintona?

Äärirajoille menevää naurautusta harjoittavat ohjelmaformaatit, kuten – no, jääkööt sanomatta, mutta näen ex-leppävirtalaisen Mikko Kuustosen kikattelevan, näen standup -koomikkojen kootut naurut, kirjailijan,  jonka vitsailuista on aina 'pakko' nauraa.

Onko naurusta tullut miehen itkulle vaihtoehto?

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu