Valtion kassa tyhjenee VVO:n, SATO:n ja Asumissäätiön lakisääteisestä lypsystä!

Suomalainen asumiskulttuuri on käännekohdassa. Kansalaisten sietokyky etsii rajojaan. Omistusasumisen suosiminen on jatkunut kauan, kymmeniä vuosia. Nuoret ovat tarttuneet ASP -täkyyn, jonka avulla on mahdollistunut oman asunnon kivijalka. Arava -asuntobuumi toteutui 1960 – 70 luvuilla, jolloin kotinsa saattoi rakentaa pienen alkupääoman turvin. Onnellisia he, jotka tuon mallin ehtivät saada kotinsa perustamiseen.

Nykyinen asumisen merkitys painottuu vuokra-asuntojen kalleuteen. Myöskään omistusasuminen ei välttämättä takaa vakaata tulevaisuutta. Korkovähennysoikeuden vähittäinen poistaminen ja epävarma työllisyystilanne selkeästi rajoittavat oman asunnon hankintaa. Toisaalta myös epä/realistinen suhtautuminen asuntolainaan, joka sitoo kymmeniksi vuosiksi eteenpäin.

On selvää, että asumisen paineet kohdentuvat pääkaupunkiseudulle, jossa useimmiten jotain työtä on tarjolla. On myöskin selvää, että asumisen välttämättömyyden tarpeen käyttävät hyväkseen tahot, joilla asuntoja on ja jotka niistä keräävät ansiokkaan tuloksen.

Valtio, jonka kassavarannot edellyttävät samaan aikaan sekä työstä saatavaa verokertymää, että työllistävien yritysten verotuloutusta, on ns. hellan ja nyrkin välissä.

Huolimatta siitä, että tietoisuus asumiskurjuudesta on ollut jo vuosia, mitään konkreettisia toimenpiteitä muutokseen ei eduskunnan taholta ole tehty.

Sen sijaan, asumiskurjuutta on saatettu käyttää poliittisena täkynä. Edellisen hallituksen asuntoministeri Pia Viitanen, on paras esimerkki siitä, miten ministerin ymmärrys vs. keinot ovat ristiriidassa.

Hyvinvointiyhteiskunnan merkitys on suuri.

Nyt, kansalaisten oikeusturvaan näyttää tulleen kuhmuja. Eero, juuri eläkkeelle jäänyt  kokee pettymystä siitä, että hänen kymmenien vuosien työstään maksettu vero menee nykyisin palveluihin, joihin hän ei enää ole oikeutettu.

Eero menetti luottotietonsa, kun ei eläkkeellään selvinnyt peruskuluistaan, kuten vuokrasta ja sähköstä. Puhelimen hän maksoi aina ensimmäisenä, sillä ilman puhelinta asioiden hoito olisi hankaloitunut mahdottomaksi.

Asuminen vie kansalaisten tuloista nykyisin 50-60 %! Kohtuutonta, sanoisin.

Tähän on tultu – kyvyttömyys muuttaa suuntaa jatkuu.

Vai jatkuuko? Olen sallinut itseni ottaa vastaan tietoa, joka saattaisi olla muutoksen avain. Ministeri Kimmo Tiilikainen on käynnistänyt lakiehdotuksen, jonka perustalta asumisen ryöstörahastus lopetettaisiin.

Sitä odotellessa!

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu