Suomalainen kilpailukyky, osaketulot ja optiot?

On aina hienoa kävellä (meidän) veronmaksajien rahoilla rakennetuilla kuntoteillä, aurinkopoluilla ja ihastella suihkulähteitä. Jokaisiin noihin ilontuojiin, on käytetty työn raskaan raatajien rahoja.

Jokaisen naisen ja miehen, jotka ovat tuntejaan laskematta, auttaneet ihmisiä elämään. Uskoon siitä, että elämä kantaa tai tietoisuuteen siitä, että aina elämä ei jatku.

On kaunista tunnistaa kotomaamme koko kuva, sen ystävälliset äidinkasvot, kun on riittävän vauras, pysähtyäkseen.

On julmaa viedä palkka ja lomat työntekijöiltä, joiden tehtävänä on kertoa elämän rajallisuudesta, joka meitä kaikkia aikanaan kohtaa.

Lenkkipolkuni alkuvaiheessa haistelen, että, jossakin on raato. Oletan, kyse on eläimestä, silti, mieleni käy keskustelua, olisko sittenkin ihminen.

En aio lähteä etsimään hajun aiheuttajaa, sillä olletikin, kyse voi olla alueellamme liikkuvasta eläinkunnasta.

Edellisvuonna, suuren, lähimetsässäni kotoisan kuuseni alle, peuravanhus oli löytänyt kuolinsijansa. Hän, tietämättäni, oli valinnut elämänsä lähdön.

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu