Suomalainen ruoka, parasta A-ryhmää!

Suomalaisessa tv-tuotannossa ruokaohjelmista on selkeää ylituotantoa. On Paraskokki -kilpailuja, Jamie Oliver – kokkailuja, Ravintolat kuntoon -esittelyjä, Kädettömiä kokkeja jne. En ymmärrä, miksi juuri pahimman leivättömyyden keskelle  tuotetaan ruokaunelmia.

Mielikuvat ruuan ylivoimaisuudesta hallitsevat. On selvää, että myös katselijat tunnistavat ahdistuneisuutta. Kansanosa, jolla ei ole mahdollisuutta muuhun kuin leipäjonosta saatuihin elintarvikkeisiin, saattavat jopa viihdyttää itseään unelmilla paremmasta, mutta myös surulla;  miksi minä en voisi syödä syödä kuin he.

Lapsuuteni sodanjälkeisessä elämässä ruoka kutsui syömään. Ei valikoimaan, mitä voin syödä, miksi en voi syödä!Ruoka oli ns. arkiruokaa, mutta hyvää ja ravitsevaa ajan mittareilla. Äitini, yksin jäänyt sotaorpo, suuren perheen kasvattanut nainen, oli oppinut valmistamaan ruuan aineista, joita kulloinkin oli saatavilla.

Aina ei ollut kaikkea. Hän paistoi ruisleipää. Hän valmisti voita. Hän paistoi lihapullat, joiden reseptin olen tallentanut.  Suuren perheen kasvattaminen oli paljolti liharuuan varassa. Ei ollut mahdollisuutta ryhtyä kasvissyöjäksi.

Suomalainen ruoka on ravitsevaa ja turvaa elämänedellytykset.

Kaikki minulle nyt -ajattelu saattaa hämärtää sen, että kaikkea ei vain saa. Ihmisen onnellisuus syntyy myös rajoista, joilla turvataan mentaalia.

Suomalainen yliymmärrys, joka nyt näkyy jo käyttämättä jääneen ruuan poisheittämisessä ja herkullisempien aterioiden tuomisessa, on käsittämätöntä idiotismia.

Rajat!

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu