Rohkeutta on tunnustaa polarisoituvan yhteiskunnan varjot!

Ymmärtääkseen köyhyyttä, ihmisen on käytävä arvottomuuden alttarilla, ymmärtääkseen, miten köyhyys eriarvoistaa ja tuhoaa. Miten köyhyys repii rikki toivon ja keinot selviytyä.

Arvovalinnoissaan, valtaapitävät, ovat usein sokeita. Vauraus on yhtä paha hirviö kuin syvin vähäosaisuus. Molemmat puolet rakentavat muureja ja toivottomuutta.

Väkivallanteot, joita on aina tehty, ovat nyt nousseet hirviömäisyydessään taholle, jossa kuka tahansa saattaa joutua teloitetuksi.

Kansalaissodassamme, v. 1918, isoisäni ammuttiin 29 -vuotiaana, ilman oikeudenkäyntiä. Tappamisen mentaali oli hyvin syvällä luokkayhteiskunnan eriarvoisuudessa.

Suomalaisessa todellisuudessa, poliittinen yhteisymmärrys lopulta toimi ja alettiin kerryttää hyvinvointia kaikille kansalaisille, ruotuun tai asemaan katsomatta.

Yhteen hiileen puhaltamisen meininki saattoi olla suomalaisen yhteiskunnan pelastus, eli kansalaisten yhdenvertaisuuden tunnustaminen.

– – –

Ensimmäinen matkani Ranskaan tapahtui 1970 -luvun alkupuolella, jolloin olin avioitunut ranskalaisen miehen kanssa. Teimme häämatkamme liftaten Suomesta. Vappupäivän turhautuneen liftauksemme jälkeen, vietimme  yömme Saksan moottoritien varrella, yhteisessä makuupussissa, puolisoni afgaaniturkin peittelyssä.

Ei pelottanut. Heräsimme yhdessä aamukasteen kanssa. Olin raskaana viidennellä kuulla. Ja onnellinen.

Liftaaminen jatkui – saimme kyydin rekka-autoon, joka vei meidät Amsterdamiin. Parin, häkellyttävän yön jälkeen ostimme liput Nancyyn vievään junaan.

Oli varhainen aamu. Kapeat jalkakäytävät täyttyivät koirien kakoista, joiden ylitse jouduimme hyppelemään. Ovien edessä odottivat runsaat jätepussukat.

Ihmetykseni oli suuri. Mihin olenkaan tullut. Sivistyneeseen ranskalaiseen kaupunkiin, jossa puhtaanapito on lähes alkukantaista.

Mutta, köyhyyttä siellä ei ollut. Oli hyvinvointia, rakastavia ihmisiä ja paljon ruokaa.

Suomalaisessa mentaalissa köyhtyminen on häpeällistä. Kukaan ei halua tunnistautua köyhäksi.

– – –

Suokaatten anteeksi pieni pysähtyminen menneeseen. Olen nyt joutunut yksineläjänä miettimään, muutanko Ranskaan vai jäänkö tähän Sipilä – kurjuuteen.

Nyt, elääkkeeni ohella teen työtä, jolla turvaan selviytymistäni. Silti tiedän, että ensi vuonna en enää selviä taloudellisesti. Kiitos siitä, hienolle Keskustalais-Perussuomalais-Kokoomukselaiselle – hallitusohjelmalle, joka pakottanee minut muuttamaan Ranskaan.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu