Hyvinvointimaan takapiha!

Olipa kerran maa, nimeltä Suomi, jossa eli onnellinen kansa. Jokaisella näytti olevan toivo taskussaan. Oli työtä,  koulutusta, lasten päivähoitoa, äitiysvapaata, isyyslomaa, kodinhoitovapaata, terveydenhoitoa, tasa-arvoista seksuaaliymmärrystä ja ennen kaikkea positiivinen verokertymä. Oikeastaan oli kaikkea, mitä onnellinen kansa tarvitsi.

Mustat pilvet laskeutuivat lamassa, jonka suurin selittäjä saattoi olla naapurikansan, Neuvostoliiton käännekohta.

Kansamme oli tottunut turvalliseen kahdenväliseen kaupankäyntiin, jolla taattiin toimeentulon vakaus. Vakauden horjuttanutta muutosta maatamme kohtasi luonnollisesti epävakaus.

Suomi, onnellisten ihmisten maa, vajosi syvälle, syvälle suohon, epätoivoon, arvottomuuteen, rahattomuuteen ja lopulta lähes tuhoutumiseen.

Kansallisen nousun ja uudestisyntymisen tarjosi Nokia, kenkäpuhelimesta käsipuhelimeksi kasvanut voimayritys. Nokian ruorissa tuolloin toiminut Jorma Ollila kasvatti maamme  tunnettuutta yli rajojen.  Muistan, turistimaissa matkaillessani, miten Nokian kännykkä oli haluttua. En vaihtanut.

Muistan, miten Nokian neitsytvuosina, jokainen yhtiöön työntekijäksi päässyt, oli 'superior', eli arvossa arvaamattomassa. Nokian rankan johtamismallin raunioille jätettiin ne herkät ja lahjakkaat ihmiset, jotka eivät pärjänneet, eivätkä kyenneet enää työntekijöinä vahvistumaan.

On selvää, että kansakuntaa ei voida rakentaa yhden onnistujan varaan. Yhdeksänkymmentäluvun lamaan alistuneet kansalaiset jätettiin oman onnensa nojaan.  Onnensa, jota heillä ei enää ollut. Onnensa, josta luopumisen jälkeen vaihtoehdot loppuivat.

On edelleen kansa, nimeltä Suomi, jossa elää yhtenäinen kansa. Kansa, jonka työllisestä työvoimasta työttömiä on liikaa. Jonka taskussa elänyt toivo elää ja voi hyvin. Kertomus, valtion tukemien hyvinvoinnin edellytysten  'kipeääkin kipeimmistä' leikkauksista, ei  tee keinottomaksi, kummastuttaa kuitenkin.

Hyvinvoinnin takapihalle jokaisen hyvinvoivaksi itsensä tuntevan, on hyvä tehdä matka. On hyvä käydä tutustumassa pelkoihin, turvattomuuteen, hyväksikäyttöön ja taloudelliseen arvottomuuteen.

Matka ei maksa mitään, mutta avaa ajan, josta on mahdollinen alku tietoisuuteen.

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu