Uskottomuuden kallis hinta

Suomessa erotaan paljon. Paljon enemmän kuin yhteiskunta kestää. Silti, eroamisille ei ole löydetty ratkaisua.

Tällä hetkellä etsitään ratkaisua työelämän prosesseihin. Yhtä tärkeänä näkisin yhteiskunnan valmiuden ratkaista parisuhteiden ristiriitoja, joista mm. uskottomuus on kallis hintalappu.

Kalliiksi se muodostuu erityisesti  eroissa, joissa verorahoilla joudutaan tukemaan yksinhuoltajaperheitä, maksamalla elatusmaksuja ja toimeentulotukia. Henkiset uupumiset ovat myös yhteiskunnalle kuuluvia kuluseuraamuksia.

Maassamme elää vaiettu oikeus  avio- tai avoliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Oletusarvo, mikäli omassa parisuhteessa seksiä ei saa riittävästi tai se on epätyydyttävää, on lupa uskottomuuteen.

Uskottomuus paljastuu aina. Jotkut parit sen sietävät ja jatkavat, joillekin se on elämän ja kuoleman kysymys. Anteeksiantamaton teko.

Avio- ja avoparien erot ovat useimmiten murhenäytelmiä, joista puhuminen piiloutuu lakiteksteihin. Ihmisten tunnekuohut syyttelyineen ovat rankkaa todellisuutta perheissä, joissa erosta puhuminenkin on jo valmistautumista pahimpaan. Lopullinen eroaminen on toiselle ahdistusta, toiselle vapautta. Yleensä puntit eivät mene tasan.

Parisuhde alkaa useimmiten ihastumisen, rakastumisen tai molempien myötävaikutuksella. Kaipuu pariutumiseen elää meissä ja hyvä niin.

Kahden ihmisen pariutuminen ei ole itsestäänselvyys. Pariutumisessa on aina kahden ihmisen omista lähtökohdistaan tuomat toimintamallit. Mallit, jotka alkuun tuntuivat upeilta, mutta vuosien mittaan kenties kärsimyksiltä.

Uskottomuus on aina petos. Petos omaa kumppania kohtaan, mutta myös häntä kohtaan, joka on sijaiskärsijä.

Uskottomuudella on aina kallis hinta.

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu