Miksi juuri nyt puhutaan suomalaisesta köyhyydestä?

Heinäkuussa työväestö pääsääntöisesti lomailee. Ylen puheradion toimittajatkin hämmästelivät, missä kaikki ovat. kun omaa varjoaankin jo joutuu pelästymään.

Myös valtakunnan päättäjät lomailevat. Yritysten suurvisiirit lomailevat. Mökkikulttuuri on voimissaan, kuten merenkäynnin purjehtijat, joiden suuret, mahtipurjeet etsivät vertaistaan.

Jostain syystä, tapaan ihmisiä, joilla ei ole lomaa. He ovat juuri työnsä aloittaneita tai sijaisia. He ylläpitävät toimivaa yhteiskuntaa. He saavat palkkaa ja maksavat ruokansa – jopa asumisensa.

Köyhyys on oikeastaan klisee, jolla ylläpidetään mielikuvaa. Suomessa köyhyyttä ei ole ole, on kenties ennemminkin vähäosaisuutta.

Vähäosaisuutta ei voida verrata köyhyyteen, sillä köyhä ei välttämättä ole vähäosainen.

Suomalainen köyhyys oli realiteetti vielä 1950 -luvulla, jolloin maamme sodan kokeneille lapsiperheille toimitettiin mm. Amerikan tukipaketteja.

Tänä päivänä, olemme osa EU:ta, maamme köyhyyttä ei voida hyväksyä. Silti, köyhyydestä puhutaan nyt enemmän kuin koskaan ennen.

Sana 'köyhä', on aika haudata. Suomessa ei ole köyhiä, on vain heikosti toimeentulevia. 

Jos itse joutuisin köyhäksi, toteasin, että minulle ei  enää makseta mitään. Etsisin ruokani roskiksista. Kuolisin mahdollisesti tauteihin ja niistä pahimpaan, nälkään.

Arvostan köyhyystutkimusta, mutta mietin, miksi köyhyyttä on tutkittava, jos sille ei ole mitään tehtävissä.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu