Asumisen rahastuksen käännekohtia

Ilahduin lukiessani SDP:n pj Antti Rinteen kommentointia VVO:n lähes 100 miljoonan osakeannin jaosta, jossa hän toivoi hyötyjen käyttöä mieluumminnin vuokrien alennuksiin kuin osakkeiden omistajien ahnaaseen taskuun.

Rinne on todennut, että ei 'enää'  kuulu VVO:n hallinnollisiin. Harmillinen yhtälö kuitenkin seuraa hänen aiempaa toimivaltaansa. En tiedä, voi olla, että pyhäkoulumainen ajattelumalli olisi jo varhaisilta vuosilta perittyä. Silti, rakkaus rahaan ei pyhäkoululaistakaan jätä kylmäksi.

Tavallisille kansankerroksille osakeantien jakaminen kuulostaa julmalta – silti VVO on omalta osaltaan valmis puolustamaan jakovaraansa. Eläkeyhtiöt ja ammattiyhdistysliikkeet tarvitsevat rahaa, eikö. Tottakai, heille on jaettava ne miljoonat, joita asukkaiden ja valtion subventioiden myötä heille jaetaan.

Edelleen ihmettelen, että valtakunnassa on lähes jokaisen puolueen ja ammattiyhdistysliikkeen äänellä jo todettu ja lähes ymmärretty, että asumisella tehdään rahaa lähes samaan malliin kuin huumekaupalla.

Voittojen maksimointi elää.

Tuottavan toiminnan rahoittaa joka tapauksessa valtio asumistukisubventioina.

Sato ja Suursijoittajat ovat rakennuttaneet uusia hienoja taloja Vantaalle. Keskivuokra asunnoissa on 19 – 23 euroa/neliö. Pienenkin asunnon kustannukset nousevat tähtiin.

Jokin nyt mättää ja pahemman kerran.

Jos hallitus olisi tietoisesti perehtynyt yksityisiin valuvan asumistuen, olisi sieltä edes jonkinlainen ääni värähtänyt jo aikoja sitten. 

Ei ole värähtänyt.

Pääministeri Sipilän haastattelutunnilla ((4.9.) kuulin Sipilän toteavan, että Valtiovarainministeriöön on perustettu työryhmä, joka selvittelee hyöty- vs. haittanäkökulmia asumisolosuhteiden näkökohdista.

Työryhmät perustetaan useimmiten tilanteiden ylikuumenemisen hallitsemiseen. Lopputulemaa tuskin tarvitsee odottaa. Näinhän työryhmät toimivat. 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu