Lihavan raskas taakka – häpeä ja syyllisyys!

Lihavat ovat syrjittyjä, häpäistyjä, syyllistettyjä ja kaikenkarvaisten laihdusohjelmien 'uhreja'.

Myytti leppoisista lihavista elää edelleen. 

Ylipainon aiheuttamien terveydellisten seurannaisvaikutusten kuten 2-tyypin diabeteksen, tuki- ja liikuntaelinsairauksien, kihdin, verenpainetaudin ja monen muun tässä mainitsemattoman sairauden, yhteiskunta on ottanut suurennuslasin alle – syyllistävänä.

Lihavaa kohtaan näyttää olevan oikeutus syyllistää. Kuitenkin, lihavuuden taustalla on aina psyykkinen problematiikka. Terveydenhuollossa psyykkinen puoli jätetään enimmäkseen huomiotta. Tarjotaan lautasmallia, liikunnan lisäämistä ja annetaan nippu esitteitä.

Lihava lähtee terveyskeskustapaamisesta allapäin. Hänen itsetuntonsa ei ollut kohdillaan sinne mennessään, mutta vielä alempi se on sieltä lähtiessä.

Syöpä on pelottava sairaus, mutta nykyiset hoitomenetelmät ovat onnistuneet katkaisemaan pahimman kuoleman pelon. Syöpään silti kuolee edelleen monet, mutta heillä on jopa enemmän toivoa kuin lihavilla. Syöpäsairaita ymmärretään, heille järjestetään konsertteja. Heille suunnitellaan rintaan laitettavia rusetteja. Meillä kaikilla on varmasti syöpään kuolleita mutta myös syövästä toipuneita läheisiä, ystäviä, työtovereita.

Syöpä on hyväksytty sairaus.

Lihavuus ei ole.

Lihavuus on kuitenkin jopa tappavampi kuin syöpä, sillä se on fyysisen ohella raskaasti psyykkinen sairaus.

Lihavuutta ei  välttämättä tutkita sairautena, kuten syöpää. Lihava on terveystieteellisessä ajattelussa itse aiheutettu, eikä siten ansaitse sellaista huomiota, jonka avulla lihavuutta voitaisiin asiallisesti hoitaa.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu