Isät ja tytöt – sodan hiljaiset kärsijät

Mies, jonka siittiöstä sain alkuni, oli pakotettu sotimaan. Nuorena, juuri elämäänsä valmistautuvana, hänet kutsuttiin maansa palvelijaksi. Sotimaan parikymppisenä.

Silloin, kun nuoruus kutsuu areenoille, toiveiden mahdollisuuksille. Silloin nuoruuden merkitys katoaa.

Mies, nuoruutensa parhaassa, joutui tappajaksi. Rintamalla vaihtoehtoja ei ollut.

Vanhimmat lapsensa hän kohtasi lomillaan. Tytöt eivät enää isäänsä tunteneet.

Kasvoin perheessä, jossa sota eli ja voi hyvin.

Isäni yöllisissä huudoissa, päivien peloissa, aamujen epätoivoissa.

Silti, hän halusi olla lapsilleen täydellinen isä. Rakkautensa suuri jakaja.

Sitä hän oli kuolemaansa asti. Rakastava isä. Peloton taistelija.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu