Kadotetut miehet – yhteiskuntamme outo ilmiö!

"Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) raportin mukaan runsaan 50.000 kadonnen työmiehen joukko kasvaa joka vuosi tuhannella, parhaassa työiässä olevalla, mutta yhteiskunnan ulkopuolelle tipahtavalla miehellä. Kasvu ei EVAn mukaan ole taittunut taloudellisen noususuhdanteenkaan aikana. Kaikkiaan työelämän ulkopuolella on tällä hetkellä 79.000 miestä." Talouselämä 16.2.2017

Suomessa on yleensä totuttu siihen, että kaikki kansalaisemme ovat kirjoissa ja kansissa ja kaikista pidetään huolta. Jopa peräkammarin halveksitut pojat ovat saaneet yhteiskunnan tuen, joko työttömyys- tai toimeentulotukena. Tai käyvät kodin ulkopuolella työssä.

Kun tarkastellaan lukua 50.000, vaikutus lukijalle on lohduton. Missä on tuo valtava määrä miehiä, joilla ei ole osaa eikä arpaa yhteiskunnalliseen?

Keitä he ovat? Kuka heistä huolehtii?

Missä kohtaa yhteys on katkennut? Jokainen, tai lähes jokainen heistä lienee käynyt armeijan. Millaisin kokemuksin he lähtivät puolustusvoimista? Millaiset edellytykset elämä tarjosi armeijan jälkeen?

Kysymyksiä on paljon. Myös olettamuksia, mutta ei tietoa eikä toimenpiteitä.

Sosiologisesti olettaisin, että kadonneista pystyttäisiin edes jonkinlaista arviota muodostamaan. Mutta näyttää siltä, että heistä ei olla kiinnostuneita. Kun eivät käytä yhteiskunnan rahaa, miksi herätellä 'nukkuvia'.

Joku heitä kuitenkin pitää hengissä. Vanhemmat, isovanhemmat, sukulaiset, kaverit, pimeät työmarkkinat.

Monet myös päättävät elämänsä mm. ajamalla rekan eteen.

Suurimmaksi osaksi yhteiskunnan linssistä kadonneet miehet edustavat ikäluokkaa 20-45 v. Eli, parhaassa työiässään olevat  kansalaiset.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu