Uutta ajattelua ja toimintamalleja työllistymiseen!

Suomessa toimii tällä hetkellä kolmen (3) puolueen hallitus, jonka tukena on enemmistö kansanedustajista.

Pääministeriyttä edustaa viime eduskuntavaaleissa voittanut Keskusta. Perussuomalaiset ja Kokoomus täydentävät keskustalaista ajattelua, jonka alisteisuuteen ovat joutuneet taipumaan – pääministerin edellyttämään luottamukseen nojaten ja hallituspaikkansa turvaten.

Kansalle on jäänyt epäselväksi, mistä luottamuksessa oli kyse – luonnollisesti hallitusohjelmaan sitoutumisesta, mutta varmasti myös asioista, jotka on haluttu tietoisesti salata.

Keskustan motiivina on ollut slogan 'Suomi kuntoon', jonka sävel on alkanut soida aina vain säröisemmällä virityksellä.

Miksi?

Keskustan pääministeriksi noussut Juha Sipilä on toistamiseen joutunut puolustelemaan suojattiaan Anne Berneriä ja tietenkin myös yritystukia, joiden oikeudelliseen hyväksyntään on jouduttu hakemaan esteettömyyspäätöstä.

Varsinainen työllistymissarka on jäänyt palvelualojen varaan.

Työministeri Jari Lindström, joka samalla hoitaa Oikeusministerin tehtäviä on mahdottoman edessä. Hirvittävä moka tai tarkoitushakuinen valinta  pääministeriltä, joka arvioi, että oikeusoppimaton Lindström olisi paras oikeusministeriksi.

Suomi Kuntoon – visio lienee keskustalaisella pääministerillä ollut arvona, joka takaisi maamme työikäisen väestön työllisyyden. Työllisyyden, joka on lähes parin vuoden hallituksen vallassaolokauden aikana näyttänyt 'närhen munat'.

Eli,  yt-neuvottelujen kautta tuhansien ja taas tuhansien työntekijöiden irtisanomisen.

Puhutaan työn kohtaanto-ongelmasta, mutta ei puhuta siitä, mikä sen aiheuttaa.

Hallituksessa on asuntoministeri, joka samaan aikaan hoitaa heikosti pärjäävää maataloutta, maatalousministerin tehtävissään. Lisäksi hän on ympäristöministeri, josta nyt kolmea ministeriyttä hoitava Kimmo Tiilikainen lienee entisensä vihreänä ja luomuviljelijänä, eniten kiinnostunut.

Pääkaupunkiseutu on alue, joka tarvitsee nyt selvittelyä.

Maaseuduilta ja kehyskunnista työn perässä hakeudutaan pääkaupunkiseudulle, jossa asuminen vie yli 50 % nettotulosta, ellei ole saanut ARA-asuntoa. Ongelmana on, että myös ARA -tukea saaneet vuokranantajat ovat hinanneet vuokrat pilviin – eli mm. VVO, SATO. Perusteena korkeille vuokrille on ollut Kelan yleinen asumistuki, jossa ei ole huomioitu neliövuokria, vaan valtion rahaa on lypsetty häikäilemättä vuokralaisten asemaa hyväksikäyttäen.

Myös työssäkäyvien nettotuloista vuokrat nielevät yli puolet. Harvalla keskituloisella nettopalkka yltää vuokrien maksutason pluspuolelle.

Työ itsessään on arvo. Työntekeminen on arvokasta. Palkkatyötä jokainen, jonka elämä on kiinni tulevan rakentamisesta, toivoo saavansa. Työtä, jolla selvitä toimeentulosta, mutta myös työn lisäarvosta.

Edellä puhumani taustan perustalta ehdotan, että työelämään tuodaan uudenlaista ajattelua ja toimintamalleja.

Ajatteluni perustuu siihen, että työelämään tuodaan malleja, jotka poikkeavat vanhasta. Työllistymisen kynnysten madaltamisen kautta, on mahdollista löytää myös työn ilo.

Nyt luen toivottomuutta työttömien sadoista työhakemuksista, jotka eivät johda haastattelupyyntöön, saati palauteviestiin.

Onhan se selvää, että jossain vaiheessa työnhakija lannistuu. Hän kuvaannollisesti heittää pyyhkeen kehään.

Ihminenhän on myös ajattelunsa 'uhri'. Kun en kelpaa, olen luuseri.

TE -toimistojen haastaatelujen sijaan, ehdotan vaikeimmin työllistyville kanssakulkijaa, rohkaisijaa ja sosiaalisten esteiden selvittelijää.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu