Yhteisöasumisessa sukupolvet toistensa turvana!

Asumisen kalleus on saanut minut pohtimaan mahdollisuutta, jossa lapsiperheille ja isovanhemmille tarjoutuisi lähiasuminen yhdessä, mutta kuitenkin omillaan.

Pääkaupunkiseudulle tulisi rakentaa vaihtoehtoasumista, joka mahdollistaisi kahden ikäpolven turvan.

Viime syksynä, kun tyttäreni puolisoineen etsi, ostaakseen perheelleen kodin, jossa myös minulle tarjoutuisi paikka asua, lopputulema oli, että vaihtoehtoja ei ollut.

Oli kerrostaloja, joissa oli yksi erillinen sisäänkäynti, mutta huone oli tarkoitettu lähinnä toimistoksi.

Myöskään pääkaupunkiseudulla, heidän työpaikkansa ja lasten päivähoito- ja koulupaikkojen säilymisen kannalta, lähiseudulla olevista rivi- ja omakotitaloista ei löytynyt erillistä kotia, jossa olisin voinut asua.

Nyt asumme kaukana toisistamme. 

Lapsensa käyvät koulussa ja esikoulussa. Usein haen heitä, mutta ilman autoa, haut eivät mahdollistuisi.

Toiveena oli, että lapset voisivat tulla luokseni suoraan koulusta, jolloin eivät tarvitsisi olla yksin. Myöskin koulujen loma-ajat ovat hankalia, järjestelyjä vaativia ja maksavat paljon.

Ihanteellisinta olisi, että rakennuttajat valmistaisivat koteja, joihin suunniteltaisiin yksiö- tai kaksio isovanhempia varten.

Nyt yhteisöasumisesta on luovuttu jo 70 -luvulta lähtien. Yksilöllistymisen aikakausi on määritellyt myös asumisen. Mutta, nyt, tilanne on muuttunut. Yhteisöllisyyden merkitys nousee ja asuntojen rakentamisen tulisi seurata muutosta.

Lapsuuskodissani, maalla, meitä asui kaksi sukupolvea yhdessä. Isovanhempieni apu lastenhoidossa oli välttämätön.

Kaupungin vuokra-asuntorakentamisessa on tutkittava, miten yhteisöasuminen mahdollistuisi.

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu