Anteeksipyytämisestä tullut tapa, moraalitonta vastuun kiertoako!

Toimeentulotuen siirtymän kunnilta Kelalle piti olla hyvin ennalta organisoitunutta ja hallinnassa niin henkilöstön riittävyyden kuin osaamisen kannalta.

Kahden kuukauden ajan on tunnistettu, että resurssit olivat riittämättömät, työntekijöiden osaaminen hukassa ja tukeaan odottavat maksuvaikeuksissa sekä nälässä.

Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen tuli tänään pyytämään anteeksi, johtamansa Kelan, asiakkailleen aiheutunutta kärsimystä.

Helpottaako apua odottaneita? En tiedä. Voi olla, että joillekin anteeksipyyntö on riittävä tae siitä, että odottaminen korvataan. 

Koskeeko anteeksipyyntö myös köyhien lähipiiriä, jotka omien voimavarojensa rajoissa auttoivat? 

Tulee mieleen, kuinka korvauskäsittelyt onnistutaan hoitamaan, kun uusien hakemusten määräkin ylittää jo resurssit.

Peruspalveluministeri Juha Rehula pyysi taannoin anteeksi valtion 'kasvatuslaitoksissa' kaltoin kohdelluilta.

Jotkut antoivat, toiset eivät.

Miten on Kelan toimeentulotukiasiakkaiden laita. Antavatko anteeksi?

Anteeksipyytäminen on kaksiteräinen miekka.

Toisaalta myönnetään virheet tai julmuudet, toisaalta pyritään vapautumaan huonosti organisoitujen tai epäeettisten toimien aiheuttamasta vastuusta.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu