Suomi, pohjoinen paratiisi vai rasistinen valtakunta!
"Muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan voi viedä, huomispäivän tie" laulaa Georg Ots kappaleessaan, Muuttuvat laulut.
Ei, ihminen ei muutu.
Historia vain toistaa itseään. Ihmisten mieliä tosin keinuttelevat monet ympärillä tapahtuvat, kuten ilmastonmuutos, pakolaisongelma, taloudellinen epävarmuus, polarisaatio ja monet muut ajassa olevat ilmiöt.
Elämme aikaa, jossa taistelu vallasta, perusturvallisuuden säilymisestä, olemassaolon oikeutuksesta, luonnonvaroista ja köyhyyden lisääntymisestä, pelottaa ja nostaa turvallisuuden merkityksen arvoon arvaamattomaan.
Me suomalaiset, olemme peloton kansa. Olemme joutuneet taistelemaan paikkamme ja aikanaan myös uskontomme sodissa, joiden ylisukupolvisia kansalaisia elää yhä keskuudessamme.
Oman maamme arvostus on edelleen vahvana sodanjälkeisen ikäpolven lapsissa, lastenlapsissa ja vielä lastenlastenlapsissa.
On hienoa, miten me suomalaiset, olemme onnistuneet rakentamaan tämän maan sen kaltaiseen arvoon, joka viehättää ja kutsuu kansalaisa myös muista kulttuureista.
Suomi on nykypäivän paratiisi.
Ongelma astuukin esiin silloin, kun maahamme saapuu turvapaikanhakijoita, jotka mielletään uhaksi ei mahdollisuudeksi.
Suomalaisessa mentaalissa elää yhä oman kansansa oikeuksien puolustaminen. Muukalaisten mukana siirtynyt uhkakuva on synnyttänyt vastarintaliikehdintää, jota helposti kutsutaan rasismiksi.
Mielestäni kyse on kuitenkin uhasta ja pelosta.
Asiaa olisi tarpeen käsitellä nimenomaan uhan ja pelon kautta. Ei rasismin, sillä suomalaiset eivät ole yhtään rasisitsempia kuin vastaajansa.
Suomi on edelleen pohjoinen paratiisi, jonne halutaan muuttaa. Meillä on kultaa, jota pian kaikki haluavat.
Makeaa vettä.
Suomen hallitusta rasistiseksi syyttävä pastori Marjaana Toiviainen on saanut jo huomiota, joka hänelle on ollut merkityksellistä.
Pastori Toiviaisen Golgata voi olla ennemminkin syvälle sisäistynyt kipu hänen omasta menneisyydestään nousevasta, kaltoin kohdelluiksi tulleiden ihmisten hätään reagoinnissa.
Papin roolissa saattaa kokea olevansa enemmän vaikutusvaltainen kuin rivikansalaisena.
On hyvä, että pappeutta ei nosteta tässä tikun nokkaan. Jokainen papiksi vihitty on oman henkilöhistoriansa näköinen kansalainen.
Ilmoita asiaton viesti
”Meillä on kultaa, jota pian kaikki haluavat.”
Meillä on sosiaaliturva jota monet haluavat.
Ilmoita asiaton viesti
Sosiaaliturva ’asylum’ -periaatteella on pitkäaikainen apu, jonka me veronmaksajat maksamme.
Näin on, ei se miksikään muuksi muutu!
Ilmoita asiaton viesti
Jarmo M., tulevaisuuden kulta on kuitenkin makea vesi. Ilman vettä, kukaan ei selviydy.
Ihmettelenkin, miksi suomalaiset eivät ole vielä ryhtyneet veden myyntiin.
Lieneekin ongelmana, että vesistöjen omistaminen on kansallista omaisuuttamme.
Pitäisikö valtion ryhtyä hallitsemaan vesialueitamme ja tehdä niistä uusi ’öljyteollinen tuote’!
Ilmoita asiaton viesti
”Suomen pohjavesiä ei saa myydä ulkomaalaisomistukseen!”
Adressi: https://www.adressit.com/oikeuspohjaveteen
Ilmoita asiaton viesti
Elina, tärkeä huomio! Maamme vesien hallinnan on pysyttävä omissa käsissämme.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tulee pastori Toiviaisen kohteluun, on selvä, että kirkon edustajana, hän ei saa toimia esivaltaa vastaan.
Kirkon hierarkian mukaan pastori Toiviaisen toimista tehdyt kantelut tuomiokapitulille käsitellään asianmukaisessa järjestyksessä.
Toisaalta, on ymmärrettävää, että joskus auttamisen hallinta katoaa.
Tunteet on kuitenkin hyvä erottaa silloin, kun oma tehtävä perustuu sanan julistamiseen ja toisaalta auttamiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Uhka ja pelkokin, mutta luulen, että yli niiden on halu.
Eli se voisi olla: ”en halua Suomesta liian monikulttuurista eri uskontoineen, tapoineen ja kulttuureineen, koska ymmärrän ne riskit ja ongelmat mitä siitä meille kansana aiheutuu. Lisäksi en halua tänne sosiaaliturvamme takia tulevia elätettäviä. Eri asia on jos maahanmuutto on työperäistä tai pakolaiskiintiöihin sidottua (tarve tunnistettu).”
Onko rasistista tai onko vihapuhetta vai onko peräti suoraan natsien oppikirjoista..?
Niin, sitten on ne kansainväliset sopimukset, joita pitäisi varmaan tarkastella kriittisellä silmällä. Meniköhän tämä jo Poliisin nettiviha-osaston syynättäväksi?
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Arto! Tuskin meni Poliisin nettiviha-osastolle, sillä onhan meillä oikeus pohdiskella.
Pohdit tuota monikulttuurisuusilmiötä, joka lienee myös pelon lähde. Kun emme tiedä, pelkäämme ja suojaudumme.
Rasismista syyttelyllä vaiennetaan. On tärkeää, että omat tunteet saavat tilaa ja asioista puhutaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olen jo pitkään miettinyt, miten ikävältä tuntuu, kun jokaista sanaa vatvotaan, onko rasistinen vai ei.
Kyllä, jokaisen on saatava sanoa, miltä tuntuu kohdata elämäänsä kohtaava vääryys. Ei ole rasistista, jos uskaltaa puhua tunteistaan.
On täysin eri asia, jos lähdetään liikkeelle ’pahat mielessä’!
Ilmoita asiaton viesti
On kertakaikkiaan mahdoton ymmärtää, vaikka kuinka haluaisi, tuota jatkuvaa valitusta rasistien ” vaientamisesta”.
Kun jopa samasa kommentissa saatetaan sekä uhkailla sadistisesti ”suvaitsevaista” , nimitellä ” mutuja” apinoiksi ja sitten sääliä itseään, kun mitään mieltä ei muka saa enää olla.
En ole ikinä kuullut kenenkään kieltävän sen paremmin asiallista pohdiskelua kuin aitojen tunteiden kertomistakaan.
Kiihotus ja uhkailu on hyvin helppoa erottaa vilpittömästä hädästä ja pelosta.
Vihakirjoittelusta on pikemminkin tullut sen harrastajien keskinäinen kilpailu, viihdesessio, joka toimii yhä hurjemmilla kierroksilla. Ilmaisut eivät tunnu enää miltään, uhkailun intensiteettiä ja kuvastoa on lisättävä.
Miksi selkeän rasistisen viestinnän kutsuminen rasismiksi tuntuu joillekin olevan suurempi ongelma kuin se, miltä tämä viesti sen vastaanottajasta tuntuu ?
Ei voi välttyä vaikutelmalta , että nämä ” sananvapauden” puolustajat nimenomaan haluavat kieltää kohteiltaan sekä sanat että tunteet. Että tietysti ne ihmisoikeudetkin.
Ilmoita asiaton viesti
Helena S., kiitos viestistäsi!
En aivan ymmärtänyt viestisi syvintä. Tarkoititko, että tietynlaista kielenkäyttöä ei pidä sallia, mikäli vastaanottaja kokee sen rasistiseksi.
Joka tapauksessa, on selvää, että vihapuheen, solvauksen ja asiallisen pohdinnan välillä on suuri ero.
Ihmisillä saattaa olla pelkoja aiheellisia tai alitajuisia, jotka saavat käyttäytymään tavalla, joka näyttää ulkopuolisesta aggressiiviselta. Kyse on tällöin henkilön sisäisen maailman epävarmuudesta.
Miten sitten tulisi tunnistaa häiriökäyttäytyminen ja normaali asiain pohdiskelu? Hyökkäävyys ja mustavalkoisuus kertoo aina puhujastaan paljon. Hänen maailmankuvansa saattaa perustua kapea-alaiseen, itselle uhkakuvina näyttäytyvään pelon torjuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tunteet eivät tietenkään ole koskaan rasistisa, mutta ajatukset voivat olla, ja varsinkin niiden julkituominen. Esimerksi viha tai suru on inhimillisä tunteita, mutta niitä voi purkaa ja käsitellä joko rakentavasti tai tuhoavasti. Se että on surullinen, ja purkaa sen vähemmistöihin, ei ole kovin rakentavaa. Tai se että pelkää, ja kiusaa sen takia naapuria, se on väärin. Vaikka suru ja pelko on hyviä inhimillisä tunteita johihin kaikkia on tottakai oikeus. Mutta mulkku ei saa olla.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus ja raikas näkökulma ummehtuneeseen keskusteluun.
Rasistikorttia heiluttavat näkevät rasismia kaikessa, joka ei ole täysin heidän mielipiteensä mukaista. Se on ihmisvihaa. Aivan samaa kuin kommunismissa ja fasismissa, jossa muut mielipiteet kiellettiin ja ilmaisunvapaus vaiennettiin pelolla.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Petri!
Totalitarismissa vastakkaiset äänet vaiennetaan todellakin pelolla ja uhkailulla, myös kuolemalla!
On tärkeää, että ihmiset saavat purkaa tuntojaan. Me emme ole homogeenista joukkoa ja se on hyvä jokaisen tunnustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Toiviainen näki jopa virkatyötään tekevät poliisit rasisteina ja hyökkäsi heidän kimppuunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Suhteessa Toiviaisen käyttäytymiseen olen havainnut kahdenlaisia leirejä. On yhtäältä puolustajat ja toisaalta kritisoijat.
Tuomareita tuskin kukaan on, mutta tässä on varmaankin hyvä erottaa henkilö henkilönä ja henkilö virkaroolissaan. Ilmeisimmin tuomiokapitulille esitetyt 26 kantelua käsitellään asianmukaisessa järjestyksessä. Mahdolliset toimenpiteet kuullaan käsittelyn jälkeen.
Pääministeri Sipiläkin sai nuhteet yrittäessään vaikuttaa julkiseen sanaan.
Yksityishenkilö, virkaroolissaan, saattaa joskus tunnekuohuissaan unohtaa asemansa julkisuuden ja merkityksellisyyden, kuten mm. näissä kahdessa tapauksessa.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on paratiisi! Onko näin? Suomessa on yhä kasvava joukko ns. kantasuomalaisia, jotka perustellusti voivat olla asiasta eri mieltä. Nöyryyttävä niukkojen sosiaalitukien varassa kitkuttelu herättää katkeruutta uusia maahanmuuttajia kohtaan, jotka tulevat jakamaan tätä pottia ja ajavat ohitse asuntojonoissa, huolenpidossa ja rahallisestikin. Heillä on varaa lähettää huomattavia määriä näitä tukia kotimaihinsa, kuten esim. somalien rahakeräykset osoittavat (en ota kantaa, menevätkö nämä rahat todelliseen hätään vai esim. terroristien tukemiseen, kuitenkin kyse on suomalaisten veronmaksajien epäsuorasta kehitysavusta). Tässä joukossa uhka, pelko ja vihakin on luontainen syntyalusta, johon poliitikkojen tulee puuttua.
Ilmoita asiaton viesti
Timo P., kiitos kannanotostasi! Olen samaa mieltä siitä, että kyse ei ole vain yhden näkökulman paratiisista. Kantasuomalaisilla, joiden elämä on nyt täynnä niukkuutta ja pahoinvointia, on varmasti turhautunut ja katkera olo.
Maamme on kuitenkin paratiisi (jos tuo nyt on edes oikea tulkinta) luonnonvarojen, puhtauden ja tuhansien järvien ansiosta. Toisaalta meillä on myös paljon metsiä, joissa jokamiehenoikeudella voi vapaasti liikkua.
Kantasuomalaisten sekä pakolaisten/turvapaikanhakijoiden tulonsiirtojen ja asumisoikeuksien oikeudenmukaisuus tulisi pikimmiten selvittää.
Onko kyseessä oikeasti kantasuomalaisten ohittaminen turvapaikanhakijoiden hyväksi mm. asuntojonoissa?
Näin vältyttäisiin tarpeettomalta pohdinnalta, ohittavatko muualta maahamme tulleet oman kansamme tarpeet ja elämisen turvan.
Ilmoita asiaton viesti
Olemme tehneet hyvän maan, jota vielä piikiteltiin lintukodoksi. Nyt on
lintukoto kohta historiaa, kuten kansankoti Ruotsi. Sinisilmäisen hyvän-
tahtoisesti noudattamalla kansainvälisiä pakolaissopimuksia kaikkine nyt
viime päivinäkin mukanaan versovin lonkeroin, olemme samalla menettäneet
turvallisuuden tunteesta paljon. Olemme menettäneet jotain sellaista, jota
ei euroilla arvoteta. Omaa hölmöyttämme ja hyväuskoisuuttamme. Rasismin
määrittelykin on venynyt sanojansa ja luokittelijansa mukaan. Totuuden
sanominen, tilastollisestikin perusteltuna on väännetty rasismiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Timo H., kiitos palautteestasi!
Meillä on vielä hyvä maa, mutta ei lainkaan enää lintukoto. En usko, että lintukotoa on koskaan sanan varsinaisessa merkityksessä ollutkaan, ennemminkin turvallinen asuinmaa, jota rakastamme.
Meillä on varmasti useita erilaisia totuuksia, jokaisella omansa. Kuten olet hyvin osuvasti todennut, oman totuuden sanominen tilastollisestikin perusteltuna, saatetaan tulkita rasismiksi. Nimenomaan tulkita. Jokaisen oma tunne vastaa, miten häneen kohdistunut puhe tulee koetuksi.
En hyväksy missään muodossa rasismia. Rasismi on selkälinjainen, tunnistettava syrjinnän muoto, joka ilmenee sanoina tekoina ja kirjoituksina.
Itsekukin meistä pohtii, uskallanko sanoa tämän. Miten sanoihini reagoidaan?
Pastori Toiviainen totesi fb-kirjoituksessaan Suomen hallituksen rasistiseksi.
Mielestäni se on jo melko kova statement.
Ilmoita asiaton viesti
Tunnistan monista kommenteista, että suomalaiset elävät nyt kahdenlaisen vallankäytön välimaastossa.
Presidentti Niinistö on puhunut tolkun ihmisistä, joka omalla tavallaan on viesti, miten asioihin on hyvä suhtautua maltillisesti.
Maltillisuus ei kuitenkaan ole aina ainoa vaihtoehto.
Ihmisten tarve puuttua elämäänsä kohdistuviin epäkohtiin, nostaa tunteet pintaan. Ja hyvä niin. On hyvä puhua silloin, kun ahdistaa, harmittaa, pelottaa ja ei tiedä, mitä tapahtuu.
Ilmoita asiaton viesti
Onpa hyvä kirjoitus, kiitos siitä! Mitä ajattelet seuraavista ajatuksista? Olen miettinyt paljon maailman tilannetta ja myös tyttöjen ja naisten asemaa maailmanlaajuisesti.
Länsimaiden pitäisi panostaa lasten ja naisten oikeuksiin maailmalla. Monissa maissa tytöillä ja naisilla ei ole ihmisoikeuksia, heille saa tehdä suurin piirtein mitä vain (Iranissa tytöille voi tulla kuolemantuomio jo 9v. ja pojille 15v.). Ja Afrikassa myös albiinot ovat hengenvaarassa. Äidit joutuvat piilottamaan lastaan ettei tätä tapettaisi. Näistä lapsista valmistetaan myös taikakaluja. Albiinot perheineen pitäisikin viipymättä ottaa Eurooppaan/Yhdysvaltoihin.
Leireiltä ja muualta sota-alueilta pitää valita ne haavoittuvimmassa asemassa olevat, yleensä näitä ovat naiset ja lapset, myös miespuoliset homot ovat usein vaarassa. Pakolaismääriä pitääkin korottaa. Nykyinen vapaa massavaellus sen sijaan pitää mielestäni pysäyttää koska käytännössä he ovat tulomaidensa vahvimpia ja varakkaimpia ihmisiä ja yleensä miehiä. Kun Eurooppaan tulisi enemmän naisia ja lapsia kuin miehiä (tällä hetkellä päinvastoin) pakolaisiksi, olisi naisten helpompi sopeutua tänne koska naisia sortavat miehet jäisivät asuinsijoilleen. Kun esim. musliminaisten tasa-arvo ja oikeudet kasvavat länsimaissa, oikeudet luultavasti hiljalleen leviää myös Lähi-Itään ja Afrikkaan. Eurooppa jostain syystä ei osaa tehdä päätöksiä, sen sijaan rikolliset kyllä tekevät ja salakuljettajat saavatkin toimia vapaasti ja siinä puuhassa lapset ja naiset jäävät jalkoihin…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, Nita H.!
Puhut naisten ja lasten elämän tosi räikeistä epäkohdista, jotka ovat jo meidänkin tietoisuudessamme, mutta jäävät usein massapakolaisuuden varjoon.
Ehdottomasti leireillä olevista tulee valita yksilöt, joiden omat keinot selviytyä ovat heikoimmat. Suomen pakolaiskiintiö on pieni (alle 800/vuosi), mutta siihenkin määrään voitaisiin sisällyttää naisia ja lapsia enemmän.
Toisaalta, oletan, että monet naiset ovat kulttuurinsa mukaisesti vahvasti kiinnittyneet puolisoonsa jos puoliso on hengissä.
Meillä on YK, jonka tehtävänä olisi toimia vakuuttavammin naisten aseman korjaamiseksi maissa, joissa sortoa ja ihmisoikeuksien polkemista esiintyy.
Järjestöt omalta osaltaan tekevät ruohonjuurityötä, mutta heidänkään voimavaransa eivät riitä.
Miten sitten jokainen ihmisoikeuksia kunnioittavan maan yksilöt voisivat omalta osaltaan tuoda valistusta naisten ja lasten oikeuksien toteuttamiseen?
Kysymys on laaja ja vaatisi vähintään kansainvälisen instituution, joka voisi aloittaa laajamittaisen arviointityön naisten ja lasten aseman tasavertaiseen tunnustamiseen erilaisissa kulttuurisissa yhteisöissä, joissa myös uskonnon nojalla alistetaan.
Niin, Nita, yhteistyöllä voimme puuttua kärsimystä tuottavien epäkohtien korjaamiseen.
Työ ei ole helppoa, mutta ei mahdotontakaan. Tarvitaan tietoisuutta, tietojen keruuta, voimavaroja, taloudellisia resursseja (joita maailmalla kyllä on)ja suurpääomien vastuuttamista sijoittamaan ihmisyyteen.
Ilmoita asiaton viesti