Isoisäni, rakkaani!

Isoisäni Oskari, kirjoitan Sinulle aikalaiskirjeen maailmasta, johon olen syntynyt tyttäresi tyttärenä.

Olen kuullut Sinusta hienoja tarinoita. Olit rakastanut pientä Milka tyttöäsi suunnattomasti. Iloitsit hänestä ja nostelit rinnoillesi todeten, että tämä tyttö saa käydä kouluja toisin kuin isäsi. 

Olit työväenyhdistyksen jäsen kuten puolisosi Hildakin. Olitte köyhiä, mutta onnellisia. Kokonainen tulevaisuus näköpiirissänne.

Isäsi oli kuollut jo ennen syntymääsi, joten sait äitisi sukunimen, Immonen.

Minulle oli aina kerrottu, että isääsi ei tiedetä ja hänen tietonsa äitisi vei hautaan menessään. Asia jäi minua vaivaamaan ja niinpä päätin selvittää, mistä on kysymys. Kävin Suomen Kansallisarkistossa tutkimassa asiaa ja sieltä löytyi selitys. Isäsi eli loisena, E. Tuovinen nimeltään ja ehti kuolla ennen kuin vanhempasi avioituivat. Kuolinsyytä ei ole tiedossa, toistaiseksi.

Olit Oskari Annan poika Immonen. Minua sävähdytti tuo Annan poika. Äitisi oli vahva nainen, eikä hävennyt, että synnyit aikanasi 'äpäränä', jollaiseksi Sinut on kirkonkirjoihin merkitty.

Olit hankkinut sepän ammatin, jossa tunsit olevasi hyvä. Kädentaitosi tunnistettiin ja tunnettiin. Sinulla oli hieno tulevaisuus näköpiirissänne. Puolisosi Hilda oli viehättävä, suorastaan lumoavan kaunis ja osaava nuori nainen.

Ja mikä parasta, olitte saaneet pienen tytön, jota rakastitte ja yhdessä hoivasitte.

Lapsuuskotini seinällä oli hääkuvanne. Ainoa kuva Sinusta, isoisäni, Sinusta, johon en voinut tutustua ja josta äitinikin toisteli meille: jos isäni olisi saanut elää, olisin varmasti opiskellut.

Isosisäni, Oskari, Sinut teloitettiin helmikuussa v. 1918. Olit silloin 29 -vuotias. Et ollut syyllistynyt mihinkään provokaatioihin. Olit vain työväenyhdistyksen jäsen kuten puolisosikin Hilda.

Myös vaimosi Hilda oli teloitettavien listoilla, mutta hänet armahdettiin syystä, että lapsenne oli tuolloin 1-vuotias.

Tyttäresi Milka sittemmin joutui puolisosi Hildan vanhempien hoidettavaksi, sillä Hilda joutui etsimään työtä milloin mistäkin.

Tyttäresi ei kuitenkaan saanut, kuten halusit, käydä kouluja, vaan hänen kohtalonaan oli mennä työhön tehtaalle, joka olikin tuolloin ainoa, suuri työnantaja Varkaudessa.

Tyttärelläsi oli kuitenkin onnea, sillä isovanhemmat pitivät hänestä hyvää huolta. Tosin, ei heilläkään ollut varaa tytärtäsi kouluttaa.

Milka, tyttäresi, avioitui maalle, leskeksi jääneen miehen kanssa. Hän oli vahva nainen kuten äitisi. Kahdeksan lapsen synnyttäjänä ja sodan käyneen miehen puolisona, vahvuus piti hänet koossa. Ihmettelinkin joskus, mistä tuommoisia voimavaroja ihmisille annetaan.

Synnyin tyttäresi 4. lapsena. Olen iloinen, että sain tämän mahdollisuuden.

Surullinen olen yhä siitä, että Sinulla ei ole hautaa, jossa voisin käydä Sinua tapaamassa.

Olet vieläkin, lähes 100-vuotta tapahtuneesta, siunaamattomassa joukkohaudassa.

Olisit varmasti onnellinen, jos näkisit tyttäresi kaikki lapset ja lastenlapset. Heistä on kasvanut upeita elämäsi jatkajia.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu