Ajatuksia kansamme presidentistä, Mauno Koivistosta!

 

Aluksi haluan välittää surunvalitteluni presidentti Mauno Koiviston läheisille.

Luopuminen on aina raskas hetki. Vaikka tietoisuus läheisen kuolemasta on vahva, silti, lopullinen ajasta hyvästijättö pysäyttää. Muistelu ja ikävöinti saa tilaa, vaikka muistisairaan ihmisen poismeno on jo osittain aiemmin tapahtunut.

Elämme tänä päivänä kansamme merkittävän henkilön, presidentti Mauno Koiviston, ajasta poistumisen hetkeä, eteneviä tunteja ja päiviä.

Tällä hetkellä suremme, kansaamme 12 – vuotta presidenttinä johtaneen miehen kuolemaa, mutta samalla suremme myös omien läheistemme, sotaveteraaneina kuolleiden menetystä.

Mauno Koivisto antoi kasvot, kaukopartiomiehenä, sotiemme veteraaneille, joiden panosta itsenäisyyteemme on alati kiittäminen.

Viimeisenä elinvuotenaan, isäni, sodankäynyt mies, joutui viettämään Leppävirran terveysaseman kroonikko-osastolla pari viimeistä kuukauttaan. Kun menin häntä tapaamaan, isäni totesi, että täällä hoitajat ovat sypäköitä. Tarkoitti, että, eivät oikein jaksaisi. 

Kun piti miestä nostella ja piti jalkojen osua pyörivälle alustalle, jolla pääsisi ylös.

Isäni viereisellä vuoteella makoili mies, Kauko nimeltään. Kysyin isältäni, että onko hän niitä kaukopartiomiehiä.  Isäni nauroi. Hänen huumorintajunsa oli meidän yhteinen kielemme sillä kertaa.

Yhdessä nauroimme, Kauko ei. Hän oli jo käynyt omat taistelunsa toisaalla.

Presidentti Mauno Koivisto liittyi Demareihin v. 1947.  Merkittävä vuosi, sillä samaisen vuoden lopussa itse synnyin. Aikalaisuuskokemus on silti erilainen, sillä Mauno oli syntynyt  marraskuun 25. pvä v. 1923.

Eräs muisto, jonka haluan tässä jakaa, on Kalastajatorpan juhlat. Ne pidettiin Ranskan presidentti Valéry Giscard d'Estaingin valtiovierailun kunniaksi. Hän oli ensimmäinen Ranskan presidentti, joka vieraili Suomessa.

Vuonna 1980 toukokuussa syntyi nuorin tyttäreni. Vanhempani olivat tulleet varmistamaan, että lapsi kastetaan luterilaiseen uskontokuntaan.  Mieheni on katolinen.

Saimme kutsun Ranskan presidentin vierailujuhliin. Vanhempani jäivät pitämään huolta lapsistamme ja me lähdimme Kalastajatorpalle.

Mieheni, joka tuolloin toimi Ranskan suurlähetystön lehdistöavustajana,  halusi tiedustella silloisen pääministeri Koiviston mielipidettä jostakin aikalaiskysymyksestä (en todellakaan muista mistä), johon silloinen pääministeri Koivisto vastasi hänelle, että kysy 'hallitukselta' osoittaen puolisoaan Tellervoa.

Tuolloin ajattelin, että miten ihmeessä vaimonsa on vastausten parempi vaihtoehto. Myöhemmin ymmärsin, että madame Tellervolla oli paljonkin valtaa.

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu